Sfinx

Sfinx (englanniksi Sphynx, myös Canadian Hairless) on kissarotu, joka luonnollisen mutaation aiheuttaman geenivirheen vuoksi on lähes karvaton. Rotu sai alkunsa Kanadassa 1960-luvulla. Rotu on saanut nimensä egyptiläisen taruolennon, sfinksin mukaan.

Sfinx
Avaintiedot
Alkuperämaa:	Kanada
Rodun syntyaika:	1960-luku
Rodun lyhenne:	SPH
Kategoria:	IV
Ulkonäkö ja terveys
Turkki:	lyhyt tai ei ollenkaan.
Paino:	urokset 4–5 kg, naaraat 3–3,5 kg
Infobox OK

Tuntomerkit

Ulkonäkö

Sfinxin vartalo on lähes karvaton

Sfinx on erikoinen ilmestys kissojen joukossa. Rotua kutsutaan yleisesti karvattomaksi kissaksi, joskin tämä nimitys on siltä osin harhaanjohtava, että sfinxin iho on ohuen karvoituksen peitossa. Varsinainen turkkikarvoitus siltä kuitenkin puuttuu ja paljas iho on selvästi näkyvissä. Sfinxin iho tuntuu käteen pehmeältä ja lämpimämmältä kuin kissalla yleensä. Kaikki värit ja kuviot ovat sfinxillä sallittuja.

Sfinx on keskikokoinen kissarotu, jonka keskimääräinen paino on uroksilla 4–6 kiloa ja naarailla 3–4 kiloa. Standardin mukaan uros saa olla huomattavasti naarasta kookkaampi, kunhan vartalon mittasuhteet ovat kohdallaan.

Sfinxillä on keskikokoinen, lihaksikas vartalo. Vatsan seutu on hieman pyöristynyt. Sen pitkät ja hoikat etujalat ovat hieman takajalkoja lyhyemmät. Pitkävarpaiset käpälät ovat muodoltaan soikeat ja varsin sirot.

Sfinxin pää on kiilamainen, hieman leveyttään pidempi ja kallossa on leveät poskiluut. Kuonossa on pienet viiksentyngät, mutta ei varsinaisia viiksikarvoja. Korvat ovat suuret ja avoimet, sekä kärjistä pyöristyneet. Silmät ovat sitruunan muotoiset.

Sfinxillä toivotaan olevan ryppyjä etenkin päässä ja hartioissa. Rypyt eivät kuitenkaan saa aiheuttaa terveysongelmia.

Kissan pitkä ja piiskamainen häntä on ohut ja kapenee tyvestä kärkeä kohti.

Sfinxillä on hyvin suuret korvat ja soikeat vinot silmät

Erikoisuuden edut ja haitat

Sfinx on saavuttanut erikoisuutensa ansiosta paljon huomiota kissaihmisten keskuudessa, mutta poikkeavuudessa on olemassa haittapuolia, jotka tekevät sekä kissan että omistajan elämän välillä keskimääräistä vaikeammaksi. Turkin puutteesta on omat haittatekijänsä.

Sfinxin ruumiinlämpö on ihan sama mitä muillakin kissoilla. Voimakas aineenvaihdunta ja lihaksikas ruumis tuottavat paljon lämpöä ja estävät kissaa palelemasta. Nopea aineenvaihdunta kuitenkin myös kuluttaa runsaasti energiaa ja tämän vuoksi sfinx syö muita rotuja enemmän.

Vilkas aineenvaihdunta kiihdyttää myös sfinxin ihon rasvoittumista. Sen iho tuottaa samoja eritteitä, kuin muillakin roduilla, mutta karvoituksen puuttuessa ne eivät pääse leviämään vaan jäävät iholle, mistä kissan ei onnistu niitä omin avuin pestä pois. Tämän vuoksi sfinx on pestävä säännöllisesti, ja myös sen korvat on puhdistettava. Lisätöitä omistajalle tuottaa se erikoislaatuinen seikka, että sfinx muista kissoista poiketen hikoilee.

Sfinxiä pestään tyypillisesti ehkä kerran kuukaudessa tai kahdessa. Joitain yksilöitä pestään useammin.

Sfinxin karvattomuuden saa aikaan yksi tietyssä geenissä tapahtunut virhe

Devon rex

Luonne

Sfinxiä on luonnehdittu hyvin seuralliseksi, ystävälliseksi, älykkääksi ja vilkkaaksi kissaksi, joka osallistuu mielellään isäntäväkensä askareisiin. Se nauttii ihmisten ja muiden kissojen läheisyydestä ja kiintyy omistajaansa syvästi. Osa sfinxeistä kuitenkin nukkuu paljon ja päivät menevätkin kissan nukkuessa. Energisyytensä ja leikkisyytensä ansiosta sfinxit saattavat olla erityisen aktiivisa myös öisin.

Rodun historia

Toistuva oikku

Karvattomista kissoista on kerrottu kautta historian erilaisissa lähteissä. Esimerkiksi asteekkien kerrotaan kasvattaneen niitä ja onpa olemassa kirjallista tietoa karvattomien kissojen esiintymisestä eri lähteissä ympäri maailman. Vaikuttaakin siltä, että karvattomuuden aiheuttava geeni ilmestyy luonnostaan esiin noin 15 vuoden välein. Ennen sfinxiä ei ollut kuitenkaan kiinnostuttu jalostamaan karvattomista kissoista rotua.

Juuret Kanadassa

Vuonna 1966 Kanadan Torontossa syntyi lyhytkarvaiselle kotikissalle karvattomia pentuja, jotka kiinnittivät ihmisten huomion ja niiden jalostaminen roduksi alkoi. Nykyisin maailmassa esiintyvä sfinx-kanta polveutuu kahdesta 1970-luvulla syntyneestä linjasta:

• Dermis ja Epidermis jotka olivat peräisin Yhdysvaltojen Minnesotasta syntyivät vuonna 1975 ja 1976.
• Bambi, Punkie ja Paloma löydettiin Torontosta, Ontariosta, Kanadasta vuonna 1978 ja ne kasvatti Shirley Smith.

Rodun jalostusta

Rodun alkutaipaleella sfinxin pentuja risteytettiin devon rexien kanssa. Sfinxin karvattomuuden aiheuttaa alleeli samassa geenissä, jossa piilee syy myös devon rexin harvinaislaatuiseen yksikerroksiseen turkkiin. Ominaisuudet ovat peittyviä, joten rotujen risteyttämisen toivottiin vahvistavan kyseistä geeniä.

Tie Suomeen

Sfinxin vieraudesta Amerikan ulkopuolella kielii jotain se, että Suomeen tämä rotu saapui vasta tällä vuosituhannella. Vuoden 2000 joulukuussa saapui Yhdysvalloista Satu Salmiselle ensimmäinen sfinx, joka oli rekisteröity Suomen Kissaliittoon. Sen jälkeen karvattomien kissojen reitti Suomeen aukesi ja niitä saapui maahan eri puolilta maailmaa. Helmikuussa 2002 syntyi Satu Salmisella Suomessa ensimmäinen sfinx-pentue. Nykyään sfinxejä rekisteröidään Suomen Kissaliittoon satakunta kappaletta joka vuosi.

Sfinx julkisuudessa

Sfinx ei ole tavallinen näky myöskään elokuvakankaalla. Parhaiten tunnettu rodun edustaja lieneekin SGC Belfry Ted Nude-Gent, joka esiintyy Austin Powers -elokuvasarjassa Mr. Bigglesworthina, tohtori Pahan kissana. Kuuluisa tatuoija Kat Von D omistaa kaksi sfinx kissaa, Piafin ja Poen. Sfinx rotu on valkokankaalla myös James Bond -saagan elokuvassa 007 No Time to Die.

Kirjalähteet

• Kissojen maailma, WSOY. David Taylor. Painovuosi 2002.

Rotumääritelmät

• FIFe
• CFA
• TICA
• Suomen Kissaliitto (Arkistoitu – Internet Archive)
• SUREX
• Sfinxit ry
• Kissaliitto
• Sfinxin valokuvia

Aiheesta muualla

• Suomen Rex-kissayhdistys