Senkki
Senkki on tarjoiluastioille ja aterimille tarkoitettu säilytyskaluste, matala ja leveä kaappi jonka yläpinta toimii lasku- tai työtasona. Senkkiä käytetään yleisimmin ruokailutilassa sijoitettuna seinän viereen ruokapöydän lähelle, jolloin siitä on apua kattauksessa ja sivupöydän tavoin ruoan tarjoilussa.[1] Sana senkki tulee ruotsin kielen sanasta skänk [šenk], joka viittaa juuri tarjoilemiseen (verbin skänka eräs merkitys).
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/d/d2/137_Bufet_de_la_casa_Lle%C3%B3_Morera%2C_de_Gaspar_Homar.jpg/250px-137_Bufet_de_la_casa_Lle%C3%B3_Morera%2C_de_Gaspar_Homar.jpg)
Senkki muistuttaa vetolaatikoista muodostuvaa lipastoa, mutta senkin säilytystilat ovat yleensä ovien takaa avautuvia hyllykaappeja. Vetolaatikoitakin voi olla.
Senkki voi jatkua työtason yläpuolella syvyyssuunnassa kapeampana kaapistona, usein näyttäville astioille ja koriste-esineille tarkoitettuna lasiovisena lasikkona eli vitriininä. Vitriinin taustaseinä voi olla peililasia.[2]
Ala- ja yläkaapeista sekä työtasosta muodostuva senkki oli aiemmin myös yleinen keittiöiden säilytys- ja työskentelykaluste, niin sanottu emännänkaappi[2]. Sen pohjalta ovat syntyneet nykyiset kiinteät keittiökalusteet erikseen hankittavine pöytä- ja seinäkaappeineen ja työtasoineen.
Myös Suomessa yleinen talonpoikaishuonekalu klaffipiironki on eräänlainen senkki, jossa avattu klaffikansi toimii kirjoituspöytänä tai laskutasona esimerkiksi ruokaa tarjoiltaessa.
Lähteet
muokkaa- ↑ Senkit ja vitriinit hoitavat ruokailutilan säilytyksen Ikea. Viitattu 15.7.2018.
- ↑ a b Reini, Marko & Laine, Tiina: Käytännölliset vanhat huonekalut Romukauppiaan arkea -blogi. 10.11.2015. Viitattu 15.7.2018.