Senkki on tarjoiluastioille ja aterimille tarkoitettu säilytyskaluste, matala ja leveä kaappi jonka yläpinta toimii lasku- tai työtasona. Senkkiä käytetään yleisimmin ruokailutilassa sijoitettuna seinän viereen ruokapöydän lähelle, jolloin siitä on apua kattauksessa ja sivupöydän tavoin ruoan tarjoilussa.[1] Sana senkki tulee ruotsin kielen sanasta skänk [šenk], joka viittaa juuri tarjoilemiseen (verbin skänka eräs merkitys).

Finn Juhlin moderni liukuovisenkki vuodelta 1955.
Juhlava korkea senkki Barcelonan Palau Nacionalissa.

Senkki muistuttaa vetolaatikoista muodostuvaa lipastoa, mutta senkin säilytystilat ovat yleensä ovien takaa avautuvia hyllykaappeja. Vetolaatikoitakin voi olla.

Senkki voi jatkua työtason yläpuolella syvyyssuunnassa kapeampana kaapistona, usein näyttäville astioille ja koriste-esineille tarkoitettuna lasiovisena lasikkona eli vitriininä. Vitriinin taustaseinä voi olla peililasia.[2]

Ala- ja yläkaapeista sekä työtasosta muodostuva senkki oli aiemmin myös yleinen keittiöiden säilytys- ja työskentelykaluste, niin sanottu emännänkaappi[2]. Sen pohjalta ovat syntyneet nykyiset kiinteät keittiökalusteet erikseen hankittavine pöytä- ja seinäkaappeineen ja työtasoineen.

Myös Suomessa yleinen talonpoikaishuonekalu klaffipiironki on eräänlainen senkki, jossa avattu klaffikansi toimii kirjoituspöytänä tai laskutasona esimerkiksi ruokaa tarjoiltaessa.

Lähteet muokkaa

  1. Senkit ja vitriinit hoitavat ruokailutilan säilytyksen Ikea. Viitattu 15.7.2018.
  2. a b Reini, Marko & Laine, Tiina: Käytännölliset vanhat huonekalut Romukauppiaan arkea -blogi. 10.11.2015. Viitattu 15.7.2018.
 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: sv:Skänk (möbel)