Sancus
Sancus (tunnettiin myös nimillä Sangus ja Semo Sancus) oli roomalaisessa mytologiassa uskollisuuden ja rehellisyyden jumala (lat. sancire = vannoa).[1] Sancuksen kultti oli alkuperältään joko etruskilainen, oskilainen tai sabiinilainen, mutta jo varhain roomalaiset yhdistivät jumaluuden roomalaiseen Dius Fidiukseen. Sancuksella oli Dius Fidiuksen kanssa yhteinen temppeli Roomassa Quirinaliksella.
Erityisesti Sancus suojeli avioliittovaloja, kestiystävyyttä, lakia, kauppaa ja erilaisia sopimuksia. Hänen nimensä esiintyi erilaisissa kirouksissa kirjoitettaessa sopimuksia, ja joidenkin nykyäänkin käytössä olevien sanojen, esimerkiksi sanan sanktio, etymologia on johdettavissa Sancuksen nimeen. Jumalan nimi puolestaan liittyi alun perin verbiin sancire "pyhittää" tai "vannoa", josta on johdettu myös adjektiivi sanctus "pyhä".
Sancuksella kerrotaan olleen yksi poika, sabiinien heeros Sabus.
Lähteet muokkaa
- Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja. Helsingissä: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
Viitteet muokkaa
- ↑ Castrén & Pietilä-Castrén 2000, s. 503