Selkäviikko
Selkäviikko on nimitys, jota käytettiin vuoden alun, talven selän, viikoista. Ne alkoivat nuutinpäivän joulunlopettajaistanssien myötä[1] ja jatkuivat laskiaiseen ja Marianpäivään asti.[2] Selkäviikkoina hankittiin poltto- ja rakennuspuut. Joulun aikainen herkuttelu ja loikoilu oli ohi. Selkäviikkoina ajateltiin oltavan arjessa kiinni mutta työnilon helpottavan työn ponnistuksia.[2]