Sektorimallilla tarkoitetaan kaupunkimaantieteessä kaupungin rakennemallia, jossa kaupungin keskellä on liikekeskusta, josta lähtee maankäytännöllisiä sektorialueita ympäristöön. Niiden syntyyn ovat vaikuttaneet esim. liikennereitit, kuten joet, rautatiet ja tiet sekä luonnonmaantieteelliset seikat, kuten vuoristot ja alangot. Liikennereittien varteen tasaisille alueille on syntynyt teollisuuden sektoreita, joiden vieressä on köyhien asuinalueita. Varakkaiden asuinalueet ovat sektoreilla, joilla on hyvät kulkuyhteydet ja kauniit maisemat ja viihtyisä ympäristö. Sektorimalli muistuttaa vyöhykemallia siten että kaupunkimaantieteelliset alueet ovat myös erikseen omilla kehillään. Esimerkiksi Vantaan kaupungissa on sektorimallin piirteitä.[1]

Sektorimallin esitti Homer Hoyt 1939.[2]

Lähteet muokkaa

  1. Lukion maantiede 1-2 (Otava 2010) s.99
  2. Heikki Salmikivi: Helsingin sosioekonominen erilaistuminen, s. 12 Pro gradu, Helsingin yliopisto