Kitakorusimppu

kalalaji
(Ohjattu sivulta Sebastes paucispinis)

Kitakorusimppu (Sebastes paucispinis) on korusimppuihin kuuluva kalalaji. Lajia tavataan uhanlaisena Pohjois-Amerikan länsirannikolta.

Kitakorusimppu
Uhanalaisuusluokitus

Äärimmäisen uhanalainen [1]

Äärimmäisen uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Simppukalat Scorpaeniformes
Heimo: Korusimput Sebastidae
Suku: Sebastes
Laji: paucispinis
Kaksiosainen nimi

Sebastes paucispinis
Ayres, 1854

Katso myös

  Kitakorusimppu Wikispeciesissä
  Kitakorusimppu Commonsissa

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Kitakorusimppu on suurikokoinen kala voi kasvaa suurimmillaan noin 90 cm pitkäksi. Tärkein kitakorusimpun tuntomerkki on sen suuri suu. Alaleuka on yläleukaa pidempi ja suu ulottuu silmien taakse. Ruumiinmuodoltaan laji on litteä ja pitkässä selkäevässä on keskellä lovi. Kitakorusimppu on väriltään vihreä, vaaleanpunainen tai oranssi ja nuorien kalojen kyljissä on ruskeita täpliä.[2][3][4][5]

Levinneisyys ja elintavat muokkaa

Kitakorusimppua tavataan alueelta, joka ulottuu Alaskasta Baja Californiaan[1]. Nuoret kalat elävät lähellä pintaa ja täysikasvuiset yksilöt syvemmällä 20–500 metrin syvyydessä. Laji liikkuu kivikkoisilla riutoilla ja on peto, joka syö esimerkiksi kaloja ja kalmareita. Kitakorusimppu voi muodostaa parvia yhdessä muiden korusimppujen kanssa. Kitakorusimppu synnyttää eläviä poikasia ja Kaliforniassa naaraat synnyttävät lokakuusta heinäkuulle.[2][3][4][6]

Kitakorusimppu luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi[1]. Laji on hyvä ruokakala ja suurin uhka kannalle on ylikalastus. Kitakorusimppukannat romahtivat 1980- ja 1990-luvuilla ja kannan lasku on jatkunut 2000-luvulle. Kannan kooksi arvioidaan 400 000 yksilöä. Lajin kalastukselle onkin asetettu kiintiöitä. Onnistuneen lisääntymisen jälkeen kanta voi paikallisesti olla runsas.[4][6][5][7][8]

Lähteet muokkaa

  1. a b c Sobel, J.: Sebastes paucispinis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 1996. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.6.2021. (englanniksi)
  2. a b Sebastes paucispinis (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 2.6.2021. (englanniksi)
  3. a b Roger Tory Peterson,Earl S. Herald,William N. Eschmeyer: A Field Guide to Pacific Coast Fishes, s. 145-146. Houghton Mifflin Harcourt, 1999. ISBN 978-0618002122. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.6.2021). (englanniksi)
  4. a b c Milton S. Love, Mary Yoklavich, Lyman K. Thorsteinson: The Rockfishes of the Northeast Pacific, s. 228-230. University of California Press, 2002. ISBN 978-0-520-23438-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.6.2021). (englanniksi)
  5. a b Bocaccio Pierfishing.com. Viitattu 2.6.2021.
  6. a b William S. Leet: California's Living Marine Resources, s. 361. University of California Press, 2001. ISBN 978-1-879906-57-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.6.2021). (englanniksi)
  7. Deepsea: Bocaccio Rockfish 14.6.2019. Nature Canada. Viitattu 2.6.2021. (englanniksi)
  8. Chad Pawson: The B.C. fish you've likely never heard of that's confounding trawlers and officials 3.1.2021. CBC News. Viitattu 2.6.2021.