Avaa päävalikko
Saskatchewanin kapina
Fish Creekin taistelu
Fish Creekin taistelu
Päivämäärä:

26. maaliskuuta 1885 – 12. toukokuuta 1885

Paikka:

Nykyinen Saskatchewan, Kanada

Lopputulos:

Kanadan voitto

Osapuolet

Kanada

Saskatchewanin väliaikaishallitus
CreetAssiniboinet

Komentajat

Leif Crozier
Frederick Middleton
William Dillon Otter
Thomas Bland Strange
Sam Steele

Big Bear
Fine-Day
Gabriel Dumont
Louis Riel
Wandering Spirit

Vahvuudet

8 000 reserviläistä ja vapaaehtoista
2 010 sotilasta
500 ratsupoliisia

1 000 kansalaista

Tappiot

55 kuollutta,
93 haavoittunutta,
26 vangittu

70 kuollutta,
9-12 haavoittunutta

Saskatchewanin kapina (engl. North-West Rebellion, tunnetaan myös nimillä: North-West Resistance ja Saskatchewan Rebellion) oli vuonna 1885 tapahtunut alkuperäiskansojen kapina Kanadan hallitusta vastaan. Kiistan tärkeimpinä syinä olivat maanomistusongelmat ja huoli nälänhädästä. Biisoni oli alueen asukkaiden tärkein ravinnonlähde ja lähinnä siirtolaisten aiheuttaman metsästyksen johdosta eläinten lukumäärät putosivat jyrkästi.

Lyhyeksi jääneen kansannousun osapuolina olivat Louis Rielin johtamat nykyisen Saskatchewanin alueen métisit. Samaan aikaan cree- ja assiniboine-intiaanit kapinoivat hallitusta vastaan. Kaikkiaan heillä oli noin tuhat miestä. Vastaavasti Kanadan hallituksella oli riveissään noin 10 500 aseistettua miestä.

Kapinoitsijat saavuttivat joitakin voittoja Duck Laken, Fish Creekin ja Cut Knifen taisteluissa, mutta hallituksen joukkojen murskaavan ylivoiman johdosta kapina päättyi heidän voittoonsa ja kapinajohtaja Louis Riel teloitettiin hirttämällä. Oleellisena osana hallituksen taktiikkaa toimi Canadian Pacific Railway, jonka avulla alueelle saatiin kuljetettua nopeasti suuri määrä joukkoja. Tämän seurauksena rahoitukseltaan vaikeuksissa olleelle, osin keskeneräiselle rautatiehankkeelle saatiin poliittinen tuki ja parlamentilta tarpeelliset määrärahat.

Kapinan taustaaMuokkaa

Manitoban provinssissa 1869–1870 tapahtuneen Redjoen kapinan jälkeen monet métisit muuttivat nykyisen Saskatchewajoen laaksoon (Luoteisterritoriot, nykyisin Saskatchewanin provinssi), jossa he perustivat Batochen kylän Saskatchewanjoen etelähaaran varteen.

Samoin kuin aikaisemmin Manotobassa, englanninkieliset siirtolaiset Ontariosta saapuivat ja asettuivat asemaan alueelle. He vaativat maan jakoa suoritettavaksi englantilaisen järjestelmän mukaan neliskanttisiin palstoihin. Métisit suosivat ranskalaista Seigneurial-järjestelmää, jossa alue ulottui pitkinä suorakaiteen muotoisina alueina alkaen vesistöstä. Métisit ja First Nations -intiaanit olivat myös huolestuneita biisonin metsästämisestä lähes sukupuuttoon Hudson's Bay Companyn ja muiden metsästäjien taholta. Biisoni oli ollut heidän tärkein ravinnonlähteensä vuosisatojen ajan. Biisonien katoaminen aiheutti cree-, mustajalka- ja First Nations -intiaanien keskuudessa lähes nälänhätää, jota pahensi valtion tukien leikkaukset 1883 ja treaty-lupausten hoitamatta jättäminen. Métisien haluttiin lopettavan metsästys ja keskittyvän maanviljelyyn, mutta muutos ei ollut helppo monimutkaisen maanomistusbyrokratian vuoksi. Käytännössä kaikilla alueen asukkailla oli jonkinlaista kaunaa hallintoa vastaan.

Vuonna 1884 englantilaiset siirtolaiset, anglo-métisit ja métisit pitivät kokouksia ja yrittivät taivutella vastahakoista alueen hallintoa helpottamaan byrokratiaa. 24. maaliskuuta Batochen kylässä pidetyssä kokouksessa kolmekymmentä eteläisen alueen métisiä päätti ehdottaa Rieliä palaamaan takaisin ja edustamaan heidän asiaansa. 6. toukokuuta "Settler's Union" kokoontui keskustelemaan asiasta. Kokoukseen osallistui métisejä, englanninkielisiä edustajia Prince Albertista, sekä métisien kannattaja, Ontariosta kotoisin oleva siirtolainen William Henry Jackson[1], joka tunnettiin myös nimellä "Honoré Jackson" ja anglo-métisi James Isbister.[2] Kokouksessa päätettiin lähettää valtuuskunta Rielin johdolla neuvottelemaan Kanadan hallituksen kanssa, edellyttäen että Riel suostuisi palaamaan maanpaostaan. Rieliä tapaamaan lähtevän retkikunnan johtajana toimi tunnettu biisonin metsästäjä ja Saint-Laurentin métisien johtaja Gabriel Dumont.[3] Dumont ja Riel olivat tavanneet aikaisemmin Manitobassa. James Isbister oli joukon ainoa anglo-métisi.[4] Riel oli helposti taivuteltavissa asian kannalle ja hän saapui Batocheen 5. heinäkuuta. Maaliskuussa 1885, Riel, Gabriel Dumont, William Henry Jackson ja muutamat muut perustivat alueelle väliaikaishallituksen toivoen täten vaikuttamaan Kanadan hallituksen päätöksiin, samaan tapaan kuin aikaisemmassa Redjoen kapinassa 1869. Rielillä ei kuitenkaan ollut riittävää tukea alueen englanninkielisiltä asukkailta eikä alueen intiaaneilta, hän oli oman uskomuksensa mukaan jumalan lähettämä profeetta jonka tehtävänä oli johtaa hänen omaa kansaansa, tämän vuoksi katolinen kirkko veti tukensa hänen toimiltaan. Pappi Albert Lacombe jopa neuvotteli sopimuksen mustajalka-intiaanipäällikkö Crowfootn kanssa jossa hän lupasi heimonsa pysyvän sivussa kapinasta.

Cree-intiaanien osallistuminen on usein ymmärretty väärin johtuen hallituksen virallisista julkilausumista joissa kerrotaan heidän yhdistäneen voimansa métisien kanssa. Vuoden 1870 loppupuolella tilanne alkoi kärjistyä biisonien määrän harventuessa aiheuttaen vakavia ongelmia.[5] Kanadan hallitus useaan otteeseen rikkoi vuosikymmenen loppupuolella tekemiään treaty-sopimuksia [6] Sopimusrikkomuksista ja kasvavasta nälänhädästä johtuen cree-intiaanipäällikkö Big Bear yritti avata treaty-sopimukset uudelleen neuvoteltavaksi. Oli vain sattumaa että métisit aloittivat oman kampanjasa hallitusta vastaan samoihin aikoihin.[7] Cree-intiaanien aloittaessa vihollisuudet 1885 oli todennäköisesti täysin riippumaton Rielin ja métisien meneillään olevasta kapinasta. Frog Lake “Massacre” ja “Siege” of Fort Battleford taistelut olivat molemmat pienien oma-aloitteisten cree-joukkojen hyökkäyksiä kapinoiden Big Bearin ja Poundmakerin valtaa vastaan.[8] Intiaanipäälliköt viestittivät Ottawaan näiden hyökkäysten olevat epätoivoisten, nälkää kärsivien miesten toimia, eivätkä liittyneet käynnissä olevaan kapinaan. Tästä huolimatta territorion varakuvernööri Edgar Dewdney julkisesti ilmoitti métisien ja cree-intiaanien yhdistäneen voimansa.[9]

TaistelutMuokkaa

Duck Laken taisteluMuokkaa

Pääartikkeli: Duck Laken taistelu

26. maaliskuuta 1885 Duck Laken taistelussa, Batochen lähistöllä Dumont voitti taistelun jossa vastassa oli kaikkiaan 90 miestä, koostuen Prince Albertin vapaaehtoisista ja ratsupoliiseista johdossaan ylipäällikkö Leif Newry Fitzroy Crozier. Tämän vuoksi kenraali Frederick Middleton lähetti alueelle joukon jossa oli kaikkiaan 2 000 Kanadanenglantilaista vapaaehtoista ja ratsupoliisia.

Frog Lake MassacreMuokkaa

Pääartikkeli: Frog Lake Massacre

2. huhtikuuta 1885 cree-intiaani Wandering Spirit joukkoinen hyökkäsi pieneen kylään Frog Lake (nykyisessä Albertassa). Hyökkäyksen motiivina oli tyytmättömyys treaty-sopimuksiin Kanadan kanssa, pääelinkeinon, biisonin sukupuuttoon tappaminen ja métisien voittoisa Duck Laken taistelu. Hyökkääjät kokosivat kaikki valkoiset siirtolaiset paikalliseen kirkkoon, he ajautuivat kiistaan kylän intiaaniasiamies Thomas Quinnin kanssa jonka seurauksena hänet surmattiin. Hyökkääjät surmasivat kaikkiaan yhdeksän henkeä ja ottivat kolme vangiksi.

Kanadan hallitus pani merkille teloitukset ja kasvavan kansannousun Luoteisterritorioissa. Kukistettuaan kapinan, hallituksen joukot teloittivat joukkoa johtaneen Wandering Spiritin hirttämällä.

 
Fish Creekin taistelu

Fish Creekin taisteluMuokkaa

Pääartikkeli: Fish Creekin taistelu

24. huhtikuuta 1885 Fish Creekin taistelussa métisit saivat merkittävän voiton hallituksen joukoista. Voitto ei ollut tarpeeksi merkittävä muuttamaan kapinan lopputulosta mutta he onnistuivat pysäyttämään kenraali Frederick Middletonin joukot ja hidastamaan heidän etenemistään Batocheen jossa métisit lopulta kohtasivat hallituksen joukot lopullisessa taistelussa.

Cut Knifen taisteluMuokkaa

Pääartikkeli: Cut Knifen taistelu

2. toukokuuta 1885 cree-sotapäällikkö Fine-Day kukisti Everstiluutnantti William Otterin johtamat joukot Cut Knifen taistelussa, Battlefordin lähistöllä. Kanadan sotilaat ja reserviläiset kukistuivat vaikka heillä oli käytössään Gatling-konekivääri sekä flying column osasto. Fine-Day oli intiaanipäällikkö Poundmakerin liittolainen.

Batochen taisteluMuokkaa

Pääartikkeli: Batochen taistelu

9. toukokuuta 1885 käydyssä Batochen taistelussa Middleton itse johti hyökkäystä. Pahasti alikynnessä olleilta métiseiltä loppuivat ammukset kolmen päivän piirityksen jälkeen, loppuvaiheessa he käyttivät mitä tahansa käsiinsä saamia teräviä esineitä ja pieniä kiviä ammusten sijasta. He joutuivat lopulta pakenemaan Middletonin joukkojen edetessä ja ottaessaan kylän haltuunsa. Riel antautui vapaaehtoisesti 15. huhtikuuta. Gabriel Dumont ja monet muut kapinaan osallistuneet pakenivat Montanaan Yhdysvaltoihin.

Battle of Frenchman's ButteMuokkaa

28. toukokuuta 1885 kenraali Thomas Bland Strange johti Calgarystä tuomaansa ratsupoliin osastoa mutta hävisi Battle of Frenchman's Butte -taistelun Big Bearin johtamalle cree-joukolle.

Loon Laken taisteluMuokkaa

Pääartikkeli: Loon Laken taistelu

3. kesäkuuta 1885 majuri Sam Steelen johtama pienehkö ratsupoliisiosasto kohtasi pohjoista kohti matkalla olevat Battle of Frenchman's Butte -taistelusta tulleet intiaanit, joilta olivat ammukset lähes lopussa. Creet pakenivat lyhyen taistelun jälkeen.

Kapinan jälkeenMuokkaa

 
Métis ja First Nation vankeja, elokuussa 1885.

Pian kapinan kukistamisen jälkeen suurin osa cree-taistelijoista antautui seuraavien viikkojen aikana, tietäen ettei heillä ollut pienintäkään voiton mahdollisuutta hallituksen joukkojen suurta ylivoimaa vastaan. Hallitus pystyi rauhoittamaan cree- ja assiniboine-intiaanit toimittamalla heille ruoka- sekä muita tarvikkeita. Poundmaker ja Big Bear tuomittiin vankeusrangaistukseen, kahdeksan muuta intiaanijohtajaa teloitettiin hirttämällä ja Louis Riel tuomittiin oikeudenkäynnissä teloitettavaksi hirttämällä. Rielin tuomiosta aiheitui eripuraa ja vilkasta keskustelua englanninkielisen ja ranskankielisen Kanadan välille. Intiaanipäällikkö Big Bear antautui 3. kesäkuuta käydyssä Loon Laken taistelussa.[10]

Riel oli laskenut paljon Luoteisterritorioiden syrjäisyyden varaan. Hän luotti siihen, ettei Kanadan hallitus pystyisi lähettämään alueelle riittävästi joukkoja. Hän pystyisi näin ollen pakottamaan hallituksen neuvotteluihin. Taktiikka oli käytännössä sama kuin aikaisemmassa Redjoen kapinassa 1870, jossa ensimmäiset joukot saapuivat vasta kolmen kuukauden päästä kapinan alkamisesta. Hän ei ottanut huomioon uutta Canadian Pacific Railwayn rautatietä. Huolimatta osittain keskeneräisestä rautatiestä, ensimmäiset hallituksen joukot kenraali-majuri Frederick Dobson Middletonin johdolla saapuivat Duck Lakelle vain kaksi viikkoa Rielin vaatimusten jälkeen. Alueella oli myös hiljattain perustetun ratsupoliisin tukikohta.

LähteetMuokkaa

  • Barkwell, Lawrence J. Batoche 1885: The Militia of the Metis Liberation Movement. Winnipeg: Manitoba Metis Federation, #0-9683493-3-1, [2005].
  1. The Northwest Rebellion edHelper. Viitattu 24-09-2007.
  2. Manitoba History: Louis Riel's Land Claims Louis Riel's Land Claims. 2002–2007. Manitoba Historical Society. Viitattu 24-09-2007.
  3. Historica Foundation of Canada. The Canadian Encyclopedia. Viitattu 24-09-2007.
  4. Library and Archives Canada (Dictionary of Canadian Biography Online ISBISTER, JAMES,) University of Toronto. Viitattu 23-09-2007.
  5. Miller, J. R. Skyscrapers Hide The Heavens: A History of Indian-White Relations in Canada. Toronto: University of Toronto Press, 1989. 171.
  6. Miller, J. R. Skyscrapers Hide The Heavens: A History of Indian-White Relations in Canada. Toronto: University of Toronto Press, 1989. 174.
  7. Friesen, Gerald. The Canadian Prairies: A History. Tonronto: University of Toronto Press, 1984. 226.
  8. Miller, J. R. Skyscrapers Hide The Heavens: A History of Indian-White Relations in Canada. Toronto: University of Toronto Press, 1989. 182.
  9. Ray, Arthur J. I Have Lived Here Since The World Began: An Illustrated History of Canada's Native People. Toronto: Key Porter Books, 2005. 221.
  10. Canadian Plains Research Center: The Encyclopedia of Saskatchewan 2006. University of Regina. Viitattu 16.5.2009. (englanniksi)