Sardiinimysteerio

David Millerin ohjaama Marxin veljesten elokuva vuodelta 1949

Sardiinimysteerio (engl. Love Happy) on David Millerin ohjaama yhdysvaltalainen komedia-, musikaali- ja rikoselokuva vuodelta 1949, joka on Marxin veljesten 14. ja viimeinen virallinen elokuva. He tosin palasivat valkokankaalle vielä kerran, vuonna 1957, lyhyesti erillisissä rooleissa elokuvassa Ihminen ja paholainen (The Story of Mankind).

Sardiinimysteerio
Love Happy
Ohjaaja
Käsikirjoittaja
Tuottaja
Säveltäjä Ann Ronell
Kuvaaja William C. Mellor
William Mellor
Leikkaaja Albrecht Joseph
Tuotantosuunnittelija Gabriel Scognamillo
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Artists Alliance
Levittäjä United Artists
Netflix
Ensi-ilta
Kesto 85 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Sardiinimysteerion pääosissa esiintyivät Harpo, Chico ja tavallista pienemmässä osassa Groucho Marx. Muissa päärooleissa olivat Ilona Massey, Vera-Ellen, Marion Hutton, Raymond Burr, Bruce Gordon ja Eric Blore. Elokuva muistetaan myös nuoren Marilyn Monroen pienestä, mutta näyttävästä esittäytymisestä. Käsikirjoituksen laativat Harpo Marxin kirjoittaman juonen pohjalta Frank Tashlin ja Mac Benoff. Sardiinimysteerion pituus on 85 minuuttia ja elokuva on mustavalkoinen. Artists Alliance -yhtiö tuotti elokuvan.

Elokuvan tuotti entinen mykkäelokuvan tähtinäyttelijä Mary Pickford ja levitti United Artists. Vaikka kuvaukset aloitettiin heinäkuussa 1948 ja lopetettiin syyskuussa 1948, elokuva sai ensi-iltansa kotimaassaan vasta 3. maaliskuuta 1950. Tiimiltä loppui raha kesken kuvausten. Niin otettiin käyttöön tuohon aikaan harvinainen tuotesijoittelu ainutlaatuisella tavalla toteutettuna: takaa-ajo kattomainostaulujen ympärillä.

Harpo tyyliinsä sopivasti varastaa sardiinipurkin ja saa vahingossa haltuunsa Romanoffien timantit. Sardiinimysteerio suunniteltiin alun perin Harpon sooloesiintymiseksi. Groucho on kertonut veljesten tehneen elokuvan, jotta Chico saisi uhkapelivelkansa maksettua. Kun Chico tuli mukaan, tuottajat eivät suostuneet rahoittamaan elokuvaa, elleivät kaikki kolme veljestä olisi mukana.

Groucho esiintyy ilman tavanomaisia viiksiään ja paksuja kulmakarvojaan. Hänet nähdään harvoin samassa kuvassa veljiensä kanssa. Hän lähinnä tarvittaessa selostaa juontajamaisesti elokuvan vaiheita. Groucho ei maininnut asiaa lainkaan omaelämäkertateoksessaan Groucho and Me (1959). Hän ilmeisesti katsoi tuolloin, että Yö Casablancassa (1946) oli ollut heidän viimeinen todellinen yhteinen elokuvansa. 17 vuotta myöhemmin hän kuitenkin mainitsi Sardiinimysteerion kirjassaan The Groucho Phile: An Illustrated Life (1976). Grouchon vähäinen osa elokuvassa synnytti olettamuksia, joiden mukaan hänen ei olisi alun perin ollut tarkoitus olla lainkaan mukana. Hiljattain löydetyt Grouchon kirjeet osoittavat kuitenkin, että hän oli osallistunut projektiin alusta alkaen vuosina 1946–1947.

Monet pitävät Sardiinimysteeriota Marxin veljesten huonoimpana elokuvana. Osa veljesten ihailijoista, erityisesti Harpon ihailijat, suhtautuu kuitenkin elokuvaan positiivisemmin. IMDb arvioi Ihmisen ja paholaisen vielä heikommaksi, mutta sitä ei ollutkaan suunniteltu veljesten ympärille. 8. maaliskuuta 1950 Groucho viittasi You Bet Your Life -radioshow’ssaan ohimennen Sardiinimysteerioon todeten: ”Harpo, Chico ja minä kerromme muutamia vitsejä ja vähän näyttelemme. Se on ’hyvin’ opettavaista”.

Elokuvaan musiikin ja sanoitukset teki Ann Ronell. Mukana on muun muassa Vera-Ellenin esittämä eloisa film noir -tyyppinen tanssiversio elokuvasta Lankeemus (Sadie Thompson, 1928) ja Yhdysvaltain merijalkaväki Oseaniassa.

Musiikkiesitykset

muokkaa
  • Love Happy
  • Who Stole the Jam?
  • Sadie Thompson Number
  • Gypsy Love Song
  • Swanee River
  • Polonaise in A-Flat

Chico esittää kappaleen Gypsy Love Song duettona näyttelijä-muusikko Leon Belascon kanssa, jonka roolihahmo on näyttämötarvikkeet ja esiintymisasut omistava herra Lyons. Belasco soittaa viulua esittäen monia taidokkaita trillejä kunnes Chico sanoo: ”Katsokaa, herra Lyons, haluan teidän antavan hyvän vaikutelman – mutta olkaa ystävällinen älkääkä soittako paremmin kuin minä!”

Roolit

muokkaa
 Harpo Marx  Harpo  
 Chico Marx  Faustino Suuri  
 Groucho Marx  etsivä Sam Grunion  
 Ilona Massey  madame Egelichi  
 Vera-Ellen  Maggie Phillips  
 Marion Hutton  Bunny Dolan  
 Raymond Burr  Alphonse Zoto  
 Melville Cooper  Lefty Throckmorton  
 Paul Valentine  Mike Johnson  
 Bruce Gordon  Hannibal Zoto  
 Marilyn Monroe  Grunionin asiakas  
 Leon Belasco  herra Lyons  
 Eric Blore  Mackinaw  
 Otto Waldis  Ivan  

Arvioita

muokkaa

Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano myöntää, ettei Sardiinimysteerio ole Marx-veljesten parhaita, mutta sanoo sen silti naurattavan. Hän antaa sille kolme tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”hyvä”.[1]

Lähteet

muokkaa
  1. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0

Aiheesta muualla

muokkaa