Sardanapalos

Sardanapalos oli tarunomainen muinaisen Assyrian viimeinen kuningas. Hänet mainitaan alun perin kreikkalaisen historioitsijan Ktesiaan teoksessa Persica. Toinen kreikkalainen historioitsija Diodoros Sisilialainen mainitsee hänet viimeisenä Assyrian 30:stä hallitsijasta. Nykyinen historiantutkimus ei kuitenkaan tunne Sardanapalosta. Hänet on toisinaan oletettu samaksi henkilöksi kuin Assyrian kuningas Assurbanipal (hallitsi 668–627 eaa.), mutta kuvaus ei sovi tähän. Sardanapalos on mahdollisesti yhdistelmä Assurbanipalista, hänen veljestään Šamaš-šum-ukinista sekä Sin-šar-iškunista, joka oli todellisuudessa Asyrian viimeinen hallitsija.

Sardanapaloksen kuolema, Eugène Delacroix’n maalaus vuodelta 1827.

Diodoroksen kuvauksen mukaan Sardanapalos eli ylellisyyksien täyttämää elämää ja käyttäytyi sekä pukeutui naismaisesti. Lisäksi Sardanapalos johti valtakuntansa tuhoon, kun meedialaiset, persialaiset ja babylonialaiset valloittivat sen Arbaces-nimisen päällikön johdolla. Sardanapalos kukisti vihollisen kolmesti ja kesti kahden vuoden ajan meedialaisten piiritystä, mutta luopui vastarinnasta, kun Tigris-joki tulvi enteenomaisesti hänen pääkaupunkiinsa Niniveen. Sen jälkeen Sardanapalos määräsi rakennettavaksi itselleen valtavan rovion, jossa hänet poltettiin elävältä yhdessä orjiensa, jalkavaimojensa ja palatsinsa aarteiden kanssa.

Sardanapaloksen legendaarinen turmeltuneisuus on innoittanut monia kirjailijoita ja taiteilijoita, erityisesti romantiikan aikana. Lordi Byron kirjoitti hänestä vuonna 1821 näytelmän Sardanapalos.