Sarah Winnemucca
Sarah Winnemucca (n. 1844 – 16. lokakuuta 1891) oli paiuteihin kuulunut tulkki, opettaja ja kirjailija. Hän tavoitteli turhaan paiutejen omaa pysyvää reservaattia kierrellen puhumassa kansansa tilanteesta eri puolilla Yhdysvaltoja. Hän kirjoitti myös omaelämäkerrallisen teoksen Life Among the Paiutes: Their Wrongs and Claims.
| Sarah Winnemucca | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Thocmentony tai Tocmetone |
| Syntynyt | n. 1844 Humboldt Sink, nyk. Nevada |
| Kuollut | 16. lokakuuta 1891 Monida, Montana |
| Ammatti | tulkki, opettaja ja kirjailija |
| Vanhemmat | Winnemucca |
| Muut tiedot | |
| Merkittävät teokset | Life Among the Paiutes: Their Wrongs and Claims (1883) |
Elämäkerta muokkaa
Sarah Winnemucca syntyi vuoden 1844 paikkeilla nykyisen Nevadan osavaltion Humboldt Sinkin alueella paiutejen intiaaniheimoon.[1] Hänen alkuperäinen nimensä lienee ollut Thocmentony tai Tocmetone, eli suomeksi "Simpukankukka". Hänen isänsä Winnemucca oli pohjoisten paiutejen parissa vaikuttanut päällikkö.[2] Lapsuudessaan hän muutti San Joaquinin laakson alueelle nykyiseen Kaliforniaan.[1] Kaliforniassa hän kävi jonkin aikaa San Joséssa konventtikoulua, jonka hän joutui kuitenkin lopettamaan vanhempiensa ja muiden oppilaiden vastustuksen takia.[3] Hän palasi Nevadaan ja asettui valkoiseen perheeseen, jolloin hän sai myös nimensä Sarah Winnemucca.[1]
Pohjoiset paiutet kävivät siirtolaisia vastaan niin sanotun Pyramid Laken sodan vuonna 1860. Olot rauhoittuivat Yhdysvaltain armeijan väliintulon jälkeen. Sarah Winnemuccan isä oli yksi sodan osanottajista.[2] Vuodesta 1868 Sarah alkoi toimia tulkkina paiutejen ja valkoisten siirtolaisten välillä. Siirtolaisasutus oli alkanut ympäröidä paiutejen intiaanireservaattia.[1] Pohjoiset paiutet siirrettiin vuonna 1875 Malheurin reservaattiin Oregoniin, vaikka osa heistä, kuten Sarahin isä, vaati omaa reservaattiaan.[2] Malheurissa Sarah Winnemucca työskenteli vuodesta 1876 intiaanikoulun opettajana ja niin sanotun bannock-sodan sytyttyä vuonna 1878 hän toimi yhdysvaltalaisen kenraali Oliver O. Howardin tulkkina.[1]
Vuonna 1879 paiutet siirrettiin edelleen Yakima-reservaattiin Washingtonissa. Sarah ja hänen isänsä Winnemucca matkustivat Yhdysvaltojen pääkaupunkiin Washingtoniin protestoidakseen siirtoa, joka siitä huolimatta toteutettiin. Sarah Winnemucca alkoi puhua paiuteja vastaan tehdyistä vääryyksistä San Franciscossa. Hän tapasi vuonna 1880 presidentti Rutherford B. Hayesin ja sisäministeri Carl Schurzin. Molemmat lupailivat asian korjaamista ja paiutejen paluun mahdollistamista, mutta konkreettisiin toimenpiteisiin ei ryhdytty.[1]
Vuonna 1881 Sarah Winnemucca meni naimisiin valkoisen luutnantti L. H. Hopkinsin kanssa. Hopkins oli myötämielinen paiutejen ahdinkoa kohtaan. Sarah Winnemucca kulki avioliiton jälkeen puhumassa paiutejen tilanteesta eri puolilla Yhdysvaltojen itärannikkoa[1] ajaen turhaan paiuteille omaa pysyvää reservaattia[2]. Puhekiertuetta rahoittivat esimerkiksi naisten äänioikeutta ajaneet Elizabeth Peabody ja Mary Tyler Peabody Mann.[1] Kiertuen aikana kerättiin tuhansia allekirjoituksia paiutejen maiden palautusta vaativaan adressiin.[3] Vuonna 1883[1] hän julkaisi omaelämäkerrallisen teoksen Life Among the Paiutes: Their Wrongs and Claims (suom "Elämää paiutejen keskuudessa"),[2] jonka toimitti Mann.[1] Teos on yksi harvoista intiaanien kirjoittamista aikalaisteoksista, joissa käsitellään esimerkiksi valkoisen siirtolaisasutuksen leviämistä ja sen vaikutusta intiaaniyhteisöihin.[3] Sittemmin Sarah Winnemucca opetti paiutejen koululla Lovelockissa Nevadassa. Hänen aviomiehensä kuoli vuonna 1886.[3] Sarah Winnemucca itse sairastui kahdeksan vuotta kirjansa julkaisun jälkeen tuberkuloosiin ja kuoli siskonsa ranchilla Monidassa Montanassa 16. lokakuuta 1891.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j k Bruce E. Johansen ja Barry M. Pritzker: Encyclopedia of American Indian History, s. 882–883. ABC-CLIO, 2008. ISBN ISBN 978-1-85109-818-7. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Rani-Henrik Andersson ja Markku Henriksson: Intiaanit : Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia, s. 285, 538. Gaudeamus Helsinki University Press, 2010. ISBN 978-952-495-162-3.
- ↑ a b c d Sarah Winnemucca Encyclopaedia Britannica. Viitattu 27.4.2021. (englanniksi)