Wikipedia

Sarafaani

perinteinen venäläinen olkainhame

Sarafaani (ven. сарафан, sarafan, pers. ‏سراپا‎, sarâpâ)[1] on venäläinen naisten hihaton päällyshame.[1][2][3] Se on rakenteeltaan helmaa kohti levenevä olkainhame, jonka kaavoitus, käyttötavat ja käyttäjäkunta ovat muuttuneet merkittävästi historian kuluessa. Valmistustavassa voidaan erotta kaksi päätyyppiä: etupäässä kiiloista koostuva kiilasarafaani ja lähinnä suorista kappaleista muodostuva suorasarafaani.

Nuoria venäläistyttöjä Kirilovin läheltä Sergei Prokudin-Gorskin ottamassa valokuvassa vuodelta 1909. Keskimmäisellä tytöllä vapaasti laskeutuva, kapeaolkaiminen sarafaani ja valkea paita.

Alun perin muualta Euroopasta Venäjälle tullut sarafaani mielletään venäläiseen pukuperinteeseen kuuluvaksi[1]. Se kuuluukin osana joihinkin venäläisiin naisten kansanpukuihin[1] ja on suosittu monin paikoin Itä-Euroopan keski- ja pohjoisosissa.[4] Suorasarafaani tunnetaan myös karjalaisissa kansanpuvuissa[5] sekä useiden muiden suomensukuisten kansojen kansanpuvuissa. Erityyppisiä sarafaaneja käytetään myös monissa muissa Euroopan maissa.[6]

Historiaa

muokkaa
 
Koristenauhoin korostettu miehustapaneeli sarafaanissa. Ivan Biblininin teoksesta Sunnuntaiaamuna (1901) painettu postikortti.
 
Sarafaaneja näytöksessä Pietarissa v. 2015

Vaikka sarafaaniksi sanottu asu ymmärretään nykyisin venäläisiin perinteisiin kuuluvaksi, sen katsotaan tulleen sinne muualta Euroopasta 1200-luvulla.[7] Asusta käytettiin tuolloin toista nimeä, suomalaisessa asussa feresi [8], ja kyseessä oli hihallinen kevyt miesten takki, joka kiinnitettiin edestä joko napeilla tai hakasilla.[7] Asun nimeksi tuli sarafaani jo 1400-luvulla,[7][4] mutta sanalla tarkoitettiin leveää kiilamaisista kappaleista koottua miesten päällysvaatetta[8].

Naiset alkoivat käyttää hihattomaksi muuttuneita sarafaaneja 1600-luvulla,[8] ja jonkin aikaa sitä käyttivät molemmat sukupuolet, kunnes 1700-luvun alussa siitä tuli selkeästi vain naisten vaate.[9] Muutos nykymuotoiseen naisen asuun kävi neljän vaiheen kautta:

  1. Hihat muuttuivat ensin valehihoiksi ja hävisivät lopuksi kokonaan.
  2. Asun etureunat alettiin ommella kiinni, ensin kaulasta lantiolle ja 1600-luvulta alkaen kokonaan kiinni. Jäänteitä entisestä oli näkyvissä kuitenkin 1900-luvun alkuun saakka. 1910-luvun sarafaaneihin ommeltiin etukeskiviivalle kaksi pystysuoraa nauhaa, kuin ennen takin etuliepeitä koristamaan. Keskiviiva koristeltiin vielä napein ja napinläpiä muistuttavin ompelein.
  3. Takin olkapäät kapenivat ja muuttuivat lopulta olkaimiksi.
  4. Takin selkäkappale kutistui ja katosi kokonaan Venäjän keski- ja eteläosissa. Vain Venäjän pohjoisosissa ja Baikal-järven alueella säilyi sarafaanimalleja, joihin kuului pieni selkäkappale, ”sammakko”.[7]

Pitkä sarafaani tuli suosituksi Venäjän keski- ja pohjoisosissa. [10][9] Se oli yleinen maaseudulla, mutta sitä käytettiin runsaasti myös kaupungeissa.[4] Tyypilliseen asuun kuuluivat paita tai pusero, sarafaani, vyö ja esiliina. Sarafaanin koristeet osoittivat naisen yhteiskunnallisen aseman ja hänen varallisuutensa. Esimerkiksi kauppiaan vaimon sarafaani saatettiin valmistaa kalliista tuontikankaasta, kuten silkistä, satiinista tai brokadista, joka reunustettiin turkiksin ja koristeltiin kultanapein ja kirjottiin kulta- ja hopealangoin.[9] Maaseudun naiset ja alempaan keskiluokkaan kuuluvat naiset käyttivät kotitekoisista pellava- ja villakankaista valmistettuja sarafaaneja. Ne koristeltiin varojen mukaan erilaisilla punotuilla tai kudotuilla nauhoilla, kirjomalla ja pitsillä, leveillä vöillä ja punoksilla.[9]

1700-luvun alkuun saakka sitä käyttivät naiset ja tytöt kaikista yhteiskuntaluokista, kunnes Pietari Suuren aloittamat uudistukset muuttivat keski- ja yläluokkiin kuuluvien naisten vaateparren.[11] 1800-luvulta alkaen sarafaania käyttivät pääasiassa enää Volgan alueen maaseudun naiset.[4] Lokakuun vallankumouksen jälkeen sarafaania pidettiin epätoivottuna keisarillisen Venäjän jäänteenä.

Sarafaani Suomessa

muokkaa

Sarafaaniasu liittyy Suomessa vanhastaan ortodoksiuskoon [8][12], luterilaiset naiset käyttivät vyötäröhametta. Sarafaani kuuluukin osana joihinkin karjalaisiin kansanpukuihin.[13] Esimerkiksi Raudun ja Sakkolan äyrämöispukuun kuuluu poimutettu hartiushame, joka muistuttaa venäläistä sarafaania: sen vyötärö ylettyy tavallista ylemmäksi ja sitä kannattavat kapeahkot, takaa yhtyvät olkamukset.[14] Hartiushame sisältyy myös kansanpuvusta muokattuun kansallispukuun.[15]

Tämän tyyppisiä asuja on ollut käytössä 1900-luvulle saakka Vienan Karjalassa, Aunuksessa ja osassa nykyistä Suomen Pohjois-Karjalaa[16], mutta paikoitellen Kannaksella ja Suomenlahden itäisessä saaristossa vanhoilla naisilla vielä 1900-luvun alkukymmenillä,[17] evakkonaisilla jopa vielä tätäkin myöhemmin. Nyky-Suomessa sarafaani tai feresi ovat pääasiassa erilaisten karjalaiseen perinteeseen liittyvien juhlien esiintymisasuja. Niiden valinnassa kantajan uskonto, ikä tai siviilisääty eivät vaikuta entiseen tapaan asun valintaan.

Sarafaani ja feresi

muokkaa

Sarafaanista käytetään myös nimitystä feresi. Sanat ovat peräisin eri kielistä, sarafaani farsista ja feresi kreikasta [8], ja niillä on tarkoitettu aikojen kuluessa eri asioita esimerkiksi käytettyjen materiaalin tai kaavoituksen mukaan.[8] Suomessa nimityksiä käytetään nykyisin ristikkäin niin, että merkitykset peittävät täysin toisensa.[18][19] Pukusanastossa voidaan kuitenkin tehdä ero asun (sarafaani) ja esimerkiksi puseron, päähineen ja korut sisältävän asukokonaisuuden välillä (feresi)[8], mutta sama ero tehdään myös toisin päin.[12] Sanojen käytössä nähdään myös alueellisia eroja.[20][21]

Sarafaanin uusi kukoistus Venäjällä

muokkaa

1950-luvulla Neuvostoliitossa alkoi sarafaanin uusi tuleminen, kun muotilehdet alkoivat korostaa perinteisen vaatteen monikäyttöisyyttä. Ne esittelivät naisille erilaisia sarafaaniversioita alkaen paksummasta kankaasta valmistetuista arkisista työvaatteista ja päätyen kevyemmistä ja iloisen värisistä kankaista valmistettuihin viikonloppuasuihin. Uudesta suosiosta voidaan puhua 1960-luvulta alkaen. 1970-luvulla nähtiin denimversioita ja 1980-luvulla tulivat muotiin ohuesta ja pienikuvioisesta painokankaasta runsashelmaisiksi valmistetut versiot. Nykyisin näitä malleja käytetään erityisesti kesällä.[9]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d Iso tietosanakirja, s. 1074. (Osa 7) Helsinki: Otava, 1964.
  2. ↑ Sarafan The Great Soviet Encyclopedia, 3rd Edition. Viitattu 30.9.2014. (englanniksi)
  3. ↑ Jukka Korpela: Pienehkö sivistystanakirja jkorpela.fi. Viitattu 20 syyskuuta, 2014.
  4. ↑ a b c d National Russian Dress: Basic costume garments Russia Info Centre. 2. maaliskuuta, 2009. Viitattu 20. syyskuuta, 2014. (englanniksi)
  5. ↑ Kansanpuvusta kansallispukuun Opetushallitus. Arkistoitu 6.10.2014. Viitattu 20. syyskuuta, 2014.
  6. ↑ Roman Kozakand: Sarafan-like costumes of Europe folkcostume.blogspot.fi. 16 toukokuuta, 2012. Viitattu 23. joulukuuta, 2014. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d Sarafan (Woman's Dress) Traditional Russian Costume -sivusto. Viitattu 20. syyskuuta, 2014. (englanniksi)
  8. ↑ a b c d e f g Päivi Härkin: Feresi ja sarafaani 31.8.2009. Ortodiksi.net. Viitattu 20. syyskuuta, 2014.
  9. ↑ a b c d e Inna Fedorova: Why walk when you can float? The enduring elegance of the sarafan Russia Beyond the Headlines. 6. toukokuuta, 2014. Viitattu 25. syyskuuta, 2014. (englanniksi)
  10. ↑ Roman Kozakand: The 5 types of Russian folk Costume FolkCostume&Embroidery. 9.huhtikuuta, 2011. Viitattu 25.syyskuuta, 2014. (englanniksi)
  11. ↑ Evgenia Dorofeeva: A Brief History of the Sarafan The Russian Fashion Blog. Heinäkuu, 2013. Viitattu 21. syyskuuta, 2014. (englanniksi)
  12. ↑ a b Outi Honkimaa: Kansallispukuihin liittyvää sanastoa (pdf) (”Feresi: Lähinnä karjalaisen ortodoksinaisen pukukokonaisuus, johon kuuluvat olkainhame, paita, esiliina ja päähine sekä täydentävinä osina vyö, korut, huivi, päällysvaate, sukat ja jalkineet. Käytetään nykyisin nimitystä sarafaani.”) teeitse.punomo.fi. 2014. Arkistoitu 23.12.2014. Viitattu 20. syyskuuta, 2014.
  13. ↑ Kaukonen, s. 509
  14. ↑ Toini-Inkeri Kaukonen: Raudun kansanpuvut ja naisten käsityöt (pdf) rautu.fi. Arkistoitu 23.12.2014. Viitattu 21. syyskuuta, 2014.
  15. ↑ Sakkolan ja Raudun naisen kansallispuku kansallispuvut.fi. 2004. Suomalaiset kansallispuvut - Suomen käsityön museo/Suomen kansallispukukeskus. Arkistoitu 23.12.2014. Viitattu 21.syyskuuta, 2014.
  16. ↑ http://www.kansallispuku.com /fi/Sarafaanit+ja+feresit.html
  17. ↑ Kaukonen, s.509
  18. ↑ Karjalainen pukuperinne ("Raja- ja itäkarjalaiset naiset käyttivät olkainhametta, sarafaania.") Karjalan liitto r.y. Arkistoitu 23.12.2014. Viitattu 20. syyskuuta, 2014.
  19. ↑ Karjalan koko kuva: Pukeutuminen ("Raja- ja Itä-Karjalassa naiset käyttivät feresiä, joka oli olkainhame.") Pohjois-Karjalan museo. Arkistoitu 7.10.2007. Viitattu 20. syyskuuta, 2014.
  20. ↑ Päivi Härkin: Feresi ja sarafaani ("Sarafaani-nimitystä käytettiin Pohjois-Karjalassa, Laatokan-Karjalassa ja Vienan-Karjalassa. Feresi-nimitystä käytettiin Pohjois-Karjalassa ja Laatokan-Karjalassa. Aunuksessa nimi oli sveresi.") 31.8.2009. Ortodiksi.net. Viitattu 20. syyskuuta, 2014.
  21. ↑ Karjalan koko kuva: Pukeutuminen ("Osassa Karjalaa feresi tunnettiin myös nimellä sarafaani.") Pohjois-Karjalan museo. Arkistoitu 7.10.2007. Viitattu 20. syyskuuta, 2014.

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sarafaani&oldid=22173585”