Sara Wennerberg-Reuter
Sara Margaret Eugenia Eufrosyne Wennerberg-Reuter (11. helmikuuta 1875 Otterstad – 29. maaliskuuta 1959 Tukholma) oli ruotsalainen säveltäjä ja urkuri. Hän opiskeli Tukholman kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa vuosina 1893–1895 ja sitten Saksassa (Leipzig, 1896–98; Berliini, 1901–02). Vuosina 1906–46 Wennerberg-Reuter toimi Sofiankirkon urkurina Tukholmassa; asema oli pysyvä vuodesta 1918. Hänet valittiin Ruotsin säveltäjäseuran jäseneksi vuonna 1921, ja hän sai kuninkaallisen Litteris et Artibus -mitalin vuonna 1931.[1]
Wennerberg-Reuterin tyyli säveltäjänä oli konservatiivinen, ja hän tekikin avoimesti pesäeron myöhäisromantiikan ja ekspressionismin trendeihin.[1]
Elämä muokkaa
Wennerberg-Reuterin isä oli maanviljelijä ja taidemaalari Brynolf Wennerberg, joka oli poliitikko-säveltäjä Gunnar Wennerbergin ainoa veli. Äiti oli Eugenie (o.s. Schoug), joka oli lahjakas harrastelijapianisti ja Saran ensimmäinen pianonsoiton opettaja. Perheen muutettua Göteborgiin tyttö sai opetusta urkuri Elfrida Andréelta. Merkittävästi hänen kehitykseensä vaikutti myös Gunnar Wennerberg, jonka tuki mahdollisti opiskelun jatkamisen Saksassa. Siellä opettajina toimivat Carl Reinecke, Salomon Jadassohn ja Max Bruch.[1]
Wennerberg-Reuter järjesti omien teostensa resitaalin Tukholmassa huhtikuussa 1904; etenkin e-mollisonaatti viululle ja pianolle sai osakseen ankaraa arvostelua, mutta pienimuotoisemmat kappaleet saivat osakseen suuremman hyväksynnän. Säveltäjä saikin suurimman menestyksensä pienimuotoisilla kappaleilla. Vuosikymmeniä jatkuneesta työskentelystään urkurina huolimatta Wennerberg piti itseään ensisijaisesti juuri säveltäjänä.[1]
Vuodesta 1907 Wennerberg oli naimisissa pikakirjoittaja Hugo Reuterin kanssa, ja avioliiton myötä hän sai käyttöönsä kaksiosaisen sukunimen.[1]