Samppanjasosialisti

Samppanjasosialisti (engl. champagne socialist), myös salonkisosialisti ja salonkikommunisti, on halventava nimitys puoluekannaltaan vasemmistolaisesta poliitikosta^lähde?. Termillä viitataan poliitikon tekopyhyyteen: hänen väitetään työväenhenkisistä mielipiteistään huolimatta elävän itse porvarillista elämää.

Käsitettä champagne socialist eli samppanjasosialisti ovat käyttäneet Isossa-Britanniassa lähinnä työväenpuolueen poliittiset vastustajat, ja sana on lainautunut Suomeenkin; vanhastaan Suomessa on käytetty saksan kielestä lainattuja sanoja salonkikommunisti ja salonkisosialisti (saks. Salonsozialist). Ranskassa käytetään ilmausta gauche caviar eli kaviaarivasemmisto.

Vastaavantyyppisiä ilmauksia käytetään muissakin maissa:

• Ruotsissa rödvinsvänster eli punaviinivasemmisto
• Yhdysvalloissa latte liberal ja limousine liberal eli latte-liberaali ja limusiiniliberaali (Yhdysvalloissa liberaali tarkoittaa vasemmistolaisesti suuntautuneita)
• Australiassa chardonnay socialist valkoviinilajikkeen mukaan
• Tanskassa Kystbanesocialist eli rantaratasosialisti (Kystbane kulkee rikkaiden asuinalueiden ohi)
• Irlannissa smoked salmon socialist eli savulohisosialisti.

Seurapiirien sosialismiharrastuksia arvosteli venäläinen sosialisti Aleksandr Herzen teoksessaan Vastarannalta (1855):

”He siellä nälkään kuolevat eivätkä ketkään muut, – – kun taas me istumme yläkerrassa ja keskustelemme sosialismista šamppanjan ja leivonnaisten äärellä.”

Suomessa näkyvimpiin salonkikommunisteihin kuului Hella Wuolijoki, joka oli myös näytelmäkirjailija, miljoonaomaisuuden hankkinut kauppahuoneen pitäjä, elinkautisvanki ja Yleisradion pääjohtaja. Suomalaisen tiede-elämän tunnetuimpia salonkisosialisteja oli Väinö Voionmaa. Voionmaa oli arvostettu historioitsija, jolle sosialismi oli ennen kaikkea aineellinen ja henkinen sivistysliike. Häneen voitiin aina viitata, kun tiedemaailmaa syytettiin porvarillisuudesta tai vasemmistolaisten syrjimisestä.