Sami Laakkonen
Sami Laakkonen (24. helmikuuta 1974 Varkaus) on uransa lopettanut suomalainen jääpalloilija. Hän pelasi aktiiviurallaan Suomen, Ruotsin ja Venäjän pääsarjoissa ja häntä pidetään yleisesti yhtenä kaikkien aikojen suomalaisjääpalloilijoista.
| Sami Laakkonen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Sami Antti Juhani Laakkonen |
| Syntynyt | 24. helmikuuta 1974 Varkaus |
| Jääpallon pelaaja | |
| Seura |
 WP-35 |
| Pelinumero | 77 |
| Pelipaikka | hyökkääjä |
| Urheilijan ura | |||
|---|---|---|---|
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1993–1997 | WP-35
|
||
| 1997–2002 |  Vetlanda BK
|
120 | (238[1]) |
| 2002–2004 | IFK Vänersborg
|
||
| 2004–2005 |  Vodnik
|
||
| 2005–2009 | Zorki
|
130 | (244[2]) |
| 2009–2014 | Dynamo Kazan
|
||
| 2014–2019 | Akilles Bandy
|
||
| 2021 | WP-35
|
1 | (0) |
| Maajoukkue | |||
| -2016 | Suomi | 122 | (111) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 18. heinäkuuta 2014.
| |||
Ura
muokkaaBandyliiga (1992-1997)
muokkaaLaakkonen debytoi Bandyliigassa kaudella 1992-1993. Uran ensimmäiset liigakaudet olivat menestyksekkäitä. Yhteensä viiden kauden aikana WP-35:ssä Laakkonen voitti neljä Suomen mestaruutta ja yhden pronsin.
Ruotsin ja Venäjän pääsarjat (1997-2014)
muokkaaLaakkonen siirtyi Ruotsin liigaan vuonna 1997, jossa hän pelasi vuoteen 2004 asti. Venäjän liigassa Laakkonen pelasi kaudet 2004-2014. Yhteensä Laakkonen pelasi 266 Venäjän Superliigan ottelua ja teki 447 maalia ja antoi 59 maalisyöttöä sekä 99 Venäjän Cup -ottelua, joissa teki 190 maalia ja antoi 33 syöttöä.[3]. Kaudella 2010–2011 hän voitti Venäjän liigan maalikuninkuuden[4].
Bandyliiga (2014-2021)
muokkaaKesällä 2014 Sami Laakkonen siirtyi Suomen Bandyliigassa pelaavaan Akilles Bandyyn.[5] Akilles-vuosina Laakkonen oli voittamassa kahta SM-hopeaa ja yhtä SM-pronssia.
Hän on voittanut neljä Suomen-mestaruutta, kaksi Venäjän-mestaruutta ja kahdesti maailmancupin[4].
Laakkonen oli erinäisten vammojen vuoksi lähes puolitoista kautta mutta teki paluun kentälle helmikuussa 2019.
Laakkonen päätti mittavan peliuransa 12.2.2021 WP-35:n kotiottelussa Mikkelin Kamppareita vastaan.[6]
Hänet on valittu neljä kertaa Suomen parhaaksi jääpalloilijaksi[4].
Maajoukkueura
muokkaaLaakkonen pelasi Suomen maajoukkueessa 122 maaottelua[7] ja teki niissä 111 maalia[8]. Hän oli voittamassa Suomen ainoaa MM-kultaa vuonna 2004[4] ja teki kisojen loppuottelussa Ruotsia vastaan Suomen 5–4-voittomaalin jatkoajalla. Lisäksi hän on saavuttanut kolme MM-hopeaa ja seitsemän MM-pronssia[4].
Yksityiselämä
muokkaaSami Laakkosen veli Lasse Laakkonen ja isä Seppo Laakkonen ovat myös jääpallon Suomen-mestareita ja maajoukkuepelaajia.[9] Hänen poikansa Akseli Laakkonen nousi 16-vuotiaana syksyllä 2017 Porvoon Akilleksen edustusjoukkueeseen.[10]
Saavutukset
muokkaaSeurajoukkueissa
- SM-kultaa: 1993, 1994, 1995 ja 1996 (WP-35)
- SM-hopea: 2016, 2017 (Akilles)
- SM-pronssia: 1997 (WP-35), 2018 (Akilles)
- Suomen Cup: 1993 (WP-35), 2019 (Akilles)
- 2 Venäjän mestaruutta 2005 Arkangelin Vodnikin ja 2011 Dynamo Kazanin riveissä,
- 3 Venäjän mestaruushopeaa 2007 ja 2008 Krasnogorskin Zorkin sekä 2012 Dynamo Kazanin riveissä,
- Jääpallon maailmancup voitto: 2004 Vodnikin ja 2010 Dynamo Kazanin riveissä,
- Jääpallon Champions Cup voitto: 2009 Dynamo Kazanin riveissä.
Maajoukkueessa
- 1 maailmanmestaruuden vuonna 2004,
- 3 maailmanmestaruushopeaa vuonna 1999 ja 2011 ja 2016
- 7 maailmanmestaruuspronssia vuosina 1995, 1997, 2001, 2006, 2007, 2008 ja 2009.
Henkilökohtaiset saavutukset
- Vuoden jääpalloilija 2004, 2007, 2008 ja 2011
- Bandyliigan runkosarjan paras maalintekijä: 2014-2015 ja 2016-2017
- Venäjän Superliigan maalikuningas kaudella 2010-2011,
- Venäjän Superliigan kausittain valittuihin 22 parhaaseen pelaajaan kuuluva: 2008, 2009, 2012,
- Ruotsin pääsarjan – Allsvenskanin – toiseksi paras maalintekijä kaudella 2001–2002: 44 maalia.
Lähteet
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ HEMSIDAN MÖTER SAMI LAAKKONEN - VILL SPELA I SAPA ARENA! laget.se. 6.12.2012. Viitattu 6.1.2015(ruotsiksi).
- ↑ Zorki: Sami Laakkonen zorky.ru. kevät 2009. Arkistoitu 29.6.2016. Viitattu 6.1.2015(ruotsiksi).
- ↑ Sami Laakkonen rusbandy.ru. kevät 2014. Viitattu 6.1.2015(venäjäksi).
- ↑ a b c d e Färdig, Jarmo: Laatuaikaa Porvoossa lasten kanssa. Helsingin Sanomat, 3.2.2012, s. B12.
- ↑ Jääpallotähti palaa Suomen liigaan 17 vuoden tauon jälkeen HS.fi. 24.6.2014. Viitattu 18.7.2014.
- ↑ http://www.wp35.net/sami-laakkonen-is-back/ (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Maaottelupelaajat « Suomen Jääpalloliitto finbandy.fi. 5.6.2014. Viitattu 18.7.2014.
- ↑ Maaottelumaalit miehet ja naiset « Suomen Jääpalloliitto finbandy.fi. 5.6.2014. Viitattu 18.7.2014.
- ↑ Siukonen, Markku; Rantala, Risto: Kaikki urheilusta, s. 471. Otava, 2006. ISBN 978-951-1-20841-9
- ↑ Nieminen, Antti: Isän ja pojan yhteinen pelikausi meni mönkään. Helsingin Sanomat, 19.11.2017, s. A36.
1 Pasi Hiekkanen | 2 Petteri Lampinen | 3 Ville Aaltonen | 4 Kimmo Huotelin | 5 Markus Hiukka | 6 Vesa Vuokila | 7 Sami Laakkonen | 8 Samuli Niskanen | 9 Ari Holopainen | 10 Janne Väkiparta | 11 Mikko Aarni | 12 Timo Oksanen | 13 Mika Mutikainen | 14 Jarno Väkiparta | 15 Marko Miinala | 16 Iivo Wegelius | Valmentaja: Esko Tammilehto Valmentaja: Timo Tiusanen
Marko Herajärvi | Kimmo Kyllönen || Petteri Lampinen | Marko Laitinen | Pekka Hiltunen | Markus Hiukka | Tomi Hauska | Rolf Larsson | Janne Hauska | Mikko Rytkönen | Markus Kumpuoja | Antti Ekman | Juho Liukkonen | Samuli Helavuori | Ville Aaltonen | Ilari Moisala | Sami Laakkonen | Mikko Lukkarila || Päävalmentaja: Tommy Österberg