Avaa päävalikko

Sami Laakkonen (24. helmikuuta 1974 Varkaus) on peliuransa lopettanut suomalainen jääpalloilija, pelipaikaltaan hyökkääjä. Hän edusti viimeisenä seuranaan Suomen Bandyliigassa pelaavaa Akilles Bandya[3]. Laakkonen edusti Suomen Bandyliigassa myös varkautelaista WP-35:tä, josta hän siirtyi pelaamaan Ruotsiin vuosiksi 1997–2004 ja sittemmin Venäjälle ensin Vodnikiin ja sitten Zorkiin[4]. Dinamo Kazaniin hän siirtyi kesällä 2009[4] ja pelasi siellä vuoteen 2014 saakka[3]. Kaikkiaan Sami Laakkonen pelasi 266 Venäjän Superliigan ottelua ja teki 447 maalia ja antoi 59 maalisyöttöä sekä 99 Venäjän Cup -ottelua, joissa teki 190 maalia ja antoi 33 syöttöä.[5]

Sami Laakkonen
Laakkonen sami.jpeg
Henkilötiedot
Koko nimi Sami Antti Juhani Laakkonen
Syntynyt 24. helmikuuta 1974 (ikä 45)
Varkaus
Jääpallon pelaaja
Seura Suomen lippu Akilles Bandy
Pelinumero 77
Pelipaikka hyökkääjä
Urheilijan ura
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1993–1997 Suomen lippuWP-35
1997–2002 Ruotsin lippuVetlanda BK 120 (238[1])
2001–2004 Ruotsin lippuIFK Vänersborg
2004–2005 Venäjän lippu Vodnik
2005–2009 Venäjän lippu Zorki 130 (244[2])
2009–2014 Venäjän lippu Dynamo Kazan
2014–2019 Suomen lippu Akilles Bandy
Maajoukkue
Suomi 122 (111)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 18. heinäkuuta 2014.
Maajoukkueuran tilastot päivitetty 5. kesäkuuta 2014.

Kesällä 2014 Sami Laakkonen siirtyi Suomen Bandyliigassa pelaavaan Akilles Bandyyn.[3] Hänet on valittu neljä kertaa Suomen parhaaksi jääpalloilijaksi[4]. Kaudella 2010–2011 hän voitti Venäjän liigan maalikuninkuuden[4]. Hän on voittanut neljä Suomen-mestaruutta, kaksi Venäjän-mestaruutta ja kahdesti maailmancupin[4].

Laakkonen on pelannut Suomen maajoukkueessa 122 maaottelua[6] ja tehnyt niissä 111 maalia[7]. Hän oli voittamassa Suomen ainoaa MM-kultaa vuonna 2004[4] ja teki kisojen loppuottelussa Ruotsia vastaan Suomen 5–4-voittomaalin jatkoajalla. Lisäksi hän on saavuttanut kahdesti MM-hopeaa ja seitsemän MM-pronssia[4].

Laakkonen oli erinäisten vammojen vuoksi lähes puolitoista kautta mutta teki paluun kentälle helmikuussa 2019.

Sami Laakkosen veli Lasse Laakkonen ja isä Seppo Laakkonen ovat myös jääpallon Suomen-mestareita ja maajoukkuepelaajia.[8] Hänen poikansa Akseli Laakkonen nousi 16-vuotiaana syksyllä 2017 Porvoon Akilleksen edustusjoukkueeseen.[9]

Laakkonen lopetti mittavan pelaajauransa kauden 2018-2019 päätteeksi.

SaavutuksetMuokkaa

Seurajoukkueissa

Maajoukkueessa

Henkilökohtaiset saavutukset

  • Vuoden jääpalloilija 2004, 2007, 2008 ja 2011,
  • Venäjän Superliigan maalikuningas kaudella 2010-2011,
  • Venäjän Superliigan kausittain valittuihin 22 parhaaseen pelaajaan kuuluva: 2008, 2009, 2012,
  • Ruotsin pääsarjan – Allsvenskanin – toiseksi paras maalintekijä kaudella 2001–2002: 44 maalia.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. HEMSIDAN MÖTER SAMI LAAKKONEN - VILL SPELA I SAPA ARENA! laget.se. 6.12.2012. Viitattu 6.1.2015(ruotsiksi).
  2. Zorki: Sami Laakkonen zorky.ru. kevät 2009. Viitattu 6.1.2015(ruotsiksi).
  3. a b c Jääpallotähti palaa Suomen liigaan 17 vuoden tauon jälkeen HS.fi. 24.6.2014. Viitattu 18.7.2014.
  4. a b c d e f g Färdig, Jarmo: Laatuaikaa Porvoossa lasten kanssa. Helsingin Sanomat, 3.2.2012, s. B12.
  5. Sami Laakkonen rusbandy.ru. kevät 2014. Viitattu 6.1.2015(venäjäksi).
  6. Maaottelupelaajat « Suomen Jääpalloliitto finbandy.fi. 5.6.2014. Viitattu 18.7.2014.
  7. Maaottelumaalit miehet ja naiset « Suomen Jääpalloliitto finbandy.fi. 5.6.2014. Viitattu 18.7.2014.
  8. Siukonen, Markku; Rantala, Risto: Kaikki urheilusta, s. 471. Otava, 2006. ISBN 978-951-1-20841-9.
  9. Nieminen, Antti: Isän ja pojan yhteinen pelikausi meni mönkään. Helsingin Sanomat, 19.11.2017, s. A36.