Samarkandin alue (Venäjän keisarikunta)
Samarkandin alue (ven. Самарка́ндская о́бласть, Samarkandskaja oblast) oli hallintoalue Venäjän keisarikunnan Turkestanin kenraalikuvernementissa ja Neuvosto-Venäjään kuuluneessa Turkestanin autonomisessa neuvostotasavallassa. Sen hallinnollinen keskus oli Samarkand. Alueen pinta-ala oli yli 93 100 neliökilometriä ja asukasmäärä yli miljoona henkeä vuonna 1905.[1]
.svg)
Venäjän Buharan kaanikunnalta valtaamaalle alueelle perustettiin vuonna 1868 Zeravšanin piirikunta[2]. Vuonna 1887 piirikunnasta ja osasta Syrdarjan aluetta muodostettiin Samarkandin alue. Se jakautui Hodžentin, Džizakin, Katta-Kurganin ja Samarkandin kihlakuntiin. Hodžentin kihlakunnasta erotettiin vuonna 1917 Nälkäaron kihlakunta, joka siirrettiin Syrdarjan alueeseen.[1]
Alueen asukkaista 68 prosenttia oli uzbekkeja ja 23 prosenttia kazakkeja ja tadžikkeja. Heidän pääelinkeinonsa olivat maanviljely ja karjanhoito. Samarkand oli tärkeä kaupan keskus.[1]
Samarkandin alue kuului Turkestanin autonomiseen neuvostotasavaltaan vuosina 1918–1924. Vuosina 1919–1921 oli olemassa Ura-Tjuben kihlakunta. Hodžentin kihlakunta kuului vuosina 1920–1922 Ferganan alueeseen. Vuonna 1924 alueen pääosa liitettiin Uzbekistanin neuvostotasavaltaan, osa Tadžikistanin autonomiseen neuvostotasavaltaan ja pieni osa Kirgiisien (kazakkien) autonomiseen neuvostotasavaltaan.[1]
Vuonna 1925 perustettiin Uzbekistaniin kuulunut Samarkandin alue, mutta se lakkautettiin jo seuraavana vuonna piirikuntajakoon siirryttäessä. Uusi Samarkandin alue muodostettiin vuonna 1938.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e Samarkandskaja oblast Bolšaja rossijskaja entsiklopedija 2004–2017. Viitattu 7.7.2024.
- ↑ Turkestanskoje general-gubernatorstvo Bolšaja rossijskaja entsiklopedija. Viitattu 7.7.2024.