Salkola
Salkola on kylä Salkolanjärven rannalla Somerniemellä Somerolla. Kylän väkiluku vuonna 2011 oli 26, mikä teki siitä Someron kylistä väkiluvultaan 40. suurimman ja entisen somerniemen kylistä 11. suurimman.[1] Salkolan naapurikyliä Somerniemellä ovat Härjänoja kaakossa sekä Keltiäinen lounaassa, ja lännessä sen maita koskettavat myös Somerniemen Vesanojan kylän maat. Idässä naapurina on Pusulan Kärkölä Nummi-Pusulassa ja pohjoisessa Tammelan Letku ja Liesjärvi.
Salkolan kylässä on toiminut vuosina 1924–1964 Salkolan kansakoulu.[2] 1990-luvulla valtatien 2 varrella toimi Salkolan motelli. Kylän keskeisiä liikenneväyliä ovat Somerniemen kirkolle johtava Salkolantie ja kylän koilliskulmaa leikkaava, Helsingistä Forssan kautta Poriin johtava valtatie 2. Tammelan Letkulle johtaa Salkolantiestä erkaneva Valkeaviidantie.
Luonnonympäristöltään Salkola liittyy karuun ja metsäiseen Tammelan ylänköön. Salkolanjärvi, jonka rannalla kylä sijaitsee, on eräs Kokemäenjoen vesistöön kuuluvan Loimijoen latvajärvistä. Se laskee 1800-luvulla tukinuiton tarpeisiin kaivettua Taipaleenojaa pitkin Tammelan Liesjärveen, josta myös pieni kulma ulottuu Salkolan kylän puolelle Somerolla.[3] Järven alkuperäisenä lasku-uomana toiminut Lehesjoki kerää siksi vesiä enää vain Someron ja Tammelan rajalla sijaitsevasta Tartlammista. Tammelan puolella Salkolaan rajautuu Liesjärven kansallispuisto, josta sen laajennuksen jälkeen osia on myös Salkolan puolella Somerolla. Näitä ovat Taipaleenojan varsi valtatien 2 luona, entisen Salkolan motellin vieressä ja Tartlammia ympäröivä Tartlamminsuo.
Salkolan kylän vanhoja taloja ovat olleet Riukka, Nuutila, Puuska ja Heikkilä. Isonjaon yhteydessä uudistaloksi perustettiin lisäksi Tuomola. Vuosina 1897–1901 Forssa-yhtiö osti kylän viisi taloa. Vuonna 1921 maat palstoitettiin. Taloista Heikkilä on vielä kylän vanhalla tontilla.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Kaipainen, Sauli: Somero on 48 kylän muodostama kaupunki. Somero, 10.6.2011, 86. vsk, nro 43, s. 17.
- ↑ Kärki, Manu: Somerniemen kansakoulujen historia. Somero: Amanita, 2001. ISBN 952-5330-07-9.
- ↑ Liesjärven kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma, s. 13. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja sarja C 52. Helsinki: Metsähallitus, 2009. ISBN 978-952-446-695-0 (nidottu) ISBN 978-952-446-696-7 (pdf). Julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 24.1.2010). [vanhentunut linkki]
- ↑ Lehtonen, Kaarin: Someron ja Somerniemen kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, s. 138-143. Turku: Turun maakuntamuseo, 1990. ISBN 951-9125-77-9.
Aiheesta muualla muokkaa
- Schroderus, Lars: Somerniemi, Salkola, vanhempi tiluskartta ja selitys. Hämeen lääni, Somero, bb1a:154. (Maanmittaushallitus, Maanmittaushallituksen uudistusarkisto, maakirjakartat) Kansallisarkisto, 1647. Kartan verkkoversio Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa (jpg) (viitattu 20.6.2011)