Salakapina

Salakapina oli aiemmin Suomessa rikosnimike, jolla viitattiin useisiin erilaisiin rikoksiin.

Salakapina yleisestiMuokkaa

Salakapinalla tarkoitettiin useiden henkilöiden yhteenlyöttäytymistä tottelemattomuuteen ja kapinoimiseen esivaltaa vastaan. Vuoden 1889 rikoslaissa puhuttiin vain vankien kapinasta, mutta merilaissa ja sotaväen rikoslaissa oli mainittu merimiesten ja sotaväkeen kuuluvien henkilöiden salakapina.[1]

Vankien salakapinaMuokkaa

Jos vankeja oli liittynyt yhteen ja he yhdessä olivat tehneet väkivaltaa sille, jonka huostassa tai vartioitavina he olivat, taikka väkivaltaa käyttäen tai sillä uhaten tehneet hänelle vastarintaa, taikka pakottaneet tai yrittäneet pakottaa hänet johonkin tekoon, taikka murtautuneet tai yrittäneet murtautua vankihuoneesta tai muusta säilöstä, oli kyseessä vankien salakapina.[L 1]

Meriväen salakapinaMuokkaa

Jos meriväki yksissä tuumin liittyi yhteen ja kieltäytyi tottelemasta päällikköä, oli vuoden 1873 merilain mukaan kyseessä meriväen salakapina.[L 2]

Sotilaiden salakapinaMuokkaa

Jos sotilaat yksissä neuvoin päättivät kieltäytyä tottelemasta esimiehen käskyä taikka väkivallalla tai uhkauksella vastustaa sen toimeenpanoa taikka pakottaa esimiestä jotakin tekemään tai tekemättä jättämään taikka muuten tehdä hänelle väkivaltaa hänen ollessaan palveluksessa tai hänen palveluksensa takia, rangaistiin syyllisiä sotilaallisesta salakapinasta.[L 3]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Hakkila, Esko (toim.): ”Salakapina”, Lakiasiain käsikirja, s. 961. Porvoo: Werner Söderström Oy, 1938.

LakiviitteetMuokkaa

  1. Rikoslaki (1889), 16. luku 12 §.
  2. Merilaki (1873), 65 §.
  3. Sotaväen rikoslaki (30.5.1919), 91 ja 95 §.