Salaisuus varjossa
Salaisuus varjossa on nuortenromaani, jonka ruotsalainen kirjailija Maria Gripe julkaisi vuonna 1982. Alkuperäisen teoksen nimi on Skuggan över stenbänken (suom. Varjo kivipenkin yllä).[1] Suomeksi teos on julkaistu vuosina 1985 ja 1989 (Tammi), 3. painos on vuodelta 1990. Kirjan on kääntänyt Eila Kivikkaho.[2][3] Kirja on ensimmäinen osa Gripen neljä romaania käsittävästä Varjo-sarjasta, ja vaikka se on nuorille suunnattu, se sopii kaikille hieman mystisistä tarinoista kiinnostuneille.
Kirja sijoittuu vuosiin 1911–12. Kirjan kertojaminä on 14-vuotias Berta, rauhallinen ja hieman epävarma nuori, jonka säätyläisperheeseen kuuluvat isoveli Roland ja pikkusisar Nadja. Perheen äiti tuntuu olevan taloudenhoitajatar Svean vietävissä. Isä taas on hajamielisen oloinen tutkijatyyppi. Isä on jollain lailla poissaoleva, sillä isän mielen tuntuu täyttävän lähinnä vain yksi ihminen, Emanuel Swedenborg, jota käsittelevää suurta tutkimustyötä isä on tehnyt jo useita vuosia. Muutoin isä keskittyy opetustyöhön. Kesäisin kun muu perhe vetäytyy maalle, isä jää kaupunkiin, ja kun perhe palaa kaupunkiin, isä vuorostaan häipyy maalle.
Varjo-sarja muokkaa
- Salaisuus varjossa (Skuggan över stenbänken, 1982)
- ...ja metsän valkeat varjot (...och de vita skuggorna i skogen, 1984)
- Varjojen lapset (Skuggornas barn, 1986)
- Varjojen kätkö (Skugg-gömman, 1988)
Juoni muokkaa
Eräänä syksyisenä yönä Bertan kodin pihalta kuuluu vislaus. Puun alla kuutamon valaisemalla pihalla seisoo hahmo ja katselee ikkunaan. Taloon saapuu perheen uusi sisäkkö Carolin, jonka Bertan viisas isoäiti on heille lähettänyt. Karismaattinen ja itsevarma Carolin pääsee heti perheen suosioon. Vain taloudenhoitaja Svea suhtautuu penseästi. Siksikö että hän pelkää oman vaikutusvaltansa vähenevän vai tietääkö hän Carolinista jotakin, kuten perin suoraan tuntuu vihjailevan?
Carolin tykkää leikkiä Nadjan kanssa, Bertan isoveli Roland taas vaikuttaa ihastuneen 16-vuotiaaseen palvelustyttöön, joka tuntuu olevan täysin omaa luokkaansa. Perheen äiti pitää Carolinista, isä ilmeisesti myös, mutta vetäytyvästä isästä nyt on vaikea ottaa selkoa. Carolin tuntuu tarkkailevan Bertan isää mietteliäästi aina tilaisuuden tullen. Myös Berta ystävystyy Carolinin kanssa. Mutta aina kun hänestä tuntuu, että hän pääsee jollain lailla Carolinin lähelle, tämä muuttuukin etäiseksi ja torjuvaksi. Miksi on niin vaikea tulla ymmärretyksi, kun toisinaan heillä on sitten taas niin mukavaa yhdessä? Toistuvasti Carolin osoittaa Bertalle, että pitää häntä pumpulissa kasvaneena ja ettei Bertalla ole mitään käsitystä oikeasta elämästä. Perheen herraskaista asemaa Carolin tuntuu halveksivan.
Berta kiinnittää huomiota erinäisiin Caroliniin liittyviin asioihin, jotka askarruttavat häntä kovasti. Carolinia tuntuu kiinnostavan perheen valokuva-albumi, erityisesti yksi kuva, jossa pieni tyttö seisoo kivipenkin edessä ja taustalla puiden katveessa näkyy epäselvästi valkopukuinen nainen. Carolin selittää, että kuvassa kiinnostavaa on se, joka on kuvassa mukana, mutta ei näy: kuvan ottaja. Valokuvassa totisesti näkyykin kivipenkin ylle laskeutuva miehen varjo. Keitä kuvan ihmiset ovat? Miksei esimerkiksi perheen äiti tunnu tietävän kuvasta mitään?
Miksi Carolin välillä katoaa jonnekin yöllä? Ja miksi perheen kotiin tulee puhelu, jossa puhutaan Carolinista pahaa? Berta yrittää kysellä asioista myös isänsä äidiltä, sillä isoäiti lähetti Carolinin heille, ja isoäidin arvostelukykyyn Berta luottaa. Miksei tyttö oikein tahdo kertoa perheestään? Erityisesti se hämmentää Bertaa, sillä kun hän liikkuu kaupungilla illansuussa yksin, hän törmää poikaan, jonka yhdennäköisyys Carolinin kanssa on hätkähdyttävä. Onko tytöllä siis kaksoisveli? Kun Berta taas saa kerättyä rohkeutta ja tulee sopiva tilaisuus, hän yrittää kysellä Carolinilta tämän sisaruksista. Välttelevä Carolin myöntää, että kyllä hänellä on sisaria ja velikin, mutta että he ovat sisaruspuolia. Ja sitten Berta näkee pojan Carolinin huoneessa, ja joku kerta tämän saman pojan lähtevän perheen kotoa yön pimeydessä. Mitä on tekeillä, miksei Carolin myönnä pojan käyneen heillä kotona tai väittää, ettei mitään poikaa ole olemassakaan?
Sitten tulee jälleen parjauspuhelu, joka ihmetyttää ja vähän kuohuttaakin perhettä. Vanhempien mielestä asialle pitää tehdä jotakin. Mutta kun isä ja Carolin juttelevat kahden kesken, Carolin juoksee huoneesta itkien ulos ja sitten irtisanoutuu. Berta, Roland ja Nadja ovat onnettomia, sillä mikään ei ole kotona enää entisellään, kun Carolin on poissa. Erinäisten vaiheiden jälkeen Carolin saadaan takaisin. Kestää pitkään, ennen kuin Berta saa selville Carolinin salaisuuden, mutta sen myötä tuntuu heräävän aina vain uusia kysymyksiä ja epäilyjä.
Lähteet muokkaa
- Salaisuus varjossa / Maria Gripe. Helsinki : Tammi, 1989. 2. painos. 277 sivua. ISBN 951-30-9133-3
Viitteet muokkaa
- ↑ Skuggan över stenbänken (Skuggserien, #1) www.goodreads.com. Viitattu 4.3.2019.
- ↑ Hakutulos: Salaisuus varjossa fennica.linneanet.fi. Fennica – Suomen kansallisbibliografia. Viitattu 4.3.2019. [vanhentunut linkki]
- ↑ Helmet -- "salaisuus varjossa" haku.helmet.fi. Viitattu 6.3.2019.
Aiheesta muualla muokkaa
- RisingShadow – scifi- ja fantasiakirjat: Salaisuus varjossa – (www.risingshadow.fi)