Saksilainen suku

saksalainen hallitsijasuku

Saksilainen suku[1] (saks. Liudolfinger tai Ottonen[2]) oli hallitsijasuku, joka hallitsi vuosina 919–1024 Saksaa ja vuodesta 962 samalla koko Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa.

Saksilaisen suvun sukupuu 1200-luvulla laaditussa kronikassa. Ylimpänä suvun kantaisä Liudolf.

Suvun vanhin tunnettu kantaisä oli Saksin alueella elänyt kreivi Liudolf (k. 866), jonka mukaan sukua on kutsuttu Liudolfingeiksi tai Ludolfingeiksi (Liudolfinger, Ludolfinger).[3][2][4] Liudolf sai jossain vaiheessa Saksin herttuan arvon, joka periytyi hänen pojilleen.[2] Liudolfin pojanpoika, Saksin herttua Henrik Linnustaja valittiin vuonna 919 Itä-Frankian kuninkaaksi, sillä edellinen kuningas Konrad I oli kuolinvuoteellaan suositellut häntä seuraajakseen. Henrikin katsotaan varsinaisesti perustaneen Saksan valtakunnan. Henrikin seuraajaksi vuonna 936 tullut Otto Suuri liitti valtakuntaan suuren osan Italiaa, ja hänet kruunattiin vuonna 962 Roomassa keisariksi, minkä jälkeen on tapana puhua Pyhästä saksalais-roomalaisesta keisarikunnasta.[1][5] Otto I:n keisariksi tulon seurauksena Saksin herttuakunta siirtyi Billungin suvulle.[4]

Saksilaisesta suvusta tuli Oton jälkeen vielä kolme keisaria. Suku sammui keisari Henrik Pyhän kuolemaan vuonna 1024, minkä jälkeen keisarikunnassa nousi valtaan saalilainen suku.[1][5] Sukujen välillä oli yhteys, sillä saalilaisen suvun ensimmäinen hallitsija Konrad II oli Otto I:n tyttären Liudgardin jälkeläinen.[2]

Suvun hallitsijatMuokkaa

  • Liudolf, Saksin herttua ?–866
  • Bruno, Saksin herttua 866–880
  • Otto I, Saksin herttua 880–912
  • Henrik I Linnustaja, Saksin herttua 912–936, Itä-Frankian kuningas 919–936
  • Otto I Suuri, Itä-Frankian kuningas 936–962, keisari 962–973
  • Otto II, Otto I:n kanssahallitsija 961–973, keisari (yksin) 973–983
  • Otto III, Saksan kuningas 983–996, keisari 996–1002
  • Henrik II Pyhä, keisari 1002–1024

Ranskan kapetingien dynastian ensimmäinen hallitsija Hugo Capet kuului saksilaiseen sukuun äitinsä puolelta.[2]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c Tietosanakirja (1916), p. 588 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 9.7.2021.
  2. a b c d e Wolfgang Giese: Liudolfinger (Ludolfinger, seit Heinrich I./Otto I. auch Ottonen genannt) (saksaksi) Neue Deutsche Biographie (1985), Deutsche Biographie. Viitattu 9.7.2021.
  3. Nordisk familjebok (1912), p. 1233 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 9.7.2021.
  4. a b Brian A. Pavlac & Elizabeth S. Lott: The Holy Roman Empire: A Historical Encyclopedia, s. 71. ABC-CLIO 2019. Google Books (englanniksi)
  5. a b Pavlac & Lott 2019, s. xxvii. Google Books (englanniksi)