Liittoutuneiden miehitysvyöhykkeet Saksassa ja Itävallassa
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit lisätä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitä ne ohjeen mukaan. |
Akselivaltoihin kuulunut natsi-Saksa (ja siihen Anschlussilla liitetty Itävalta) kuului toisen maailmansodan häviäjiin. Saksa jaettiin liittoutuneiden (Yhdysvallat, Neuvostoliitto, Iso-Britannia ja Ranska) kesken miehitysvyöhykkeisiin.
Jokainen valtio käytti valtaa omalla alueellaan ja harjoitti erilaista hallintoa ihmisten ja paikallishallinnon suhteen. Alkuperäinen suunnitelma hallita Saksaa yhdessä romuttui vuosina 1946–1947, kun idän ja lännen välit kiristyivät ja kylmä sota alkoi.
Miehitysvyöhykkeet SaksassaMuokkaa
 |
Tämä osio pitäisi jakaa uudeksi artikkeliksi nimeltä Saksan miehitysvyöhykkeet. Lisätietoja saattaa olla artikkelin keskustelusivulla. |
| Allied-occupied Germany Allemagne sous administration alliéelähde? |
|||
|---|---|---|---|
|
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | sotilashallinto | ||
| osa | liittoutuneiden miehitys | ||
| liittoutuneiden miehityshallinnon sotilaskuvernöörit |
Bernard Montgomery (Britannian vyöhyke) Jean de Lattre de Tassigny (Ranskan vyöhyke) Dwight Eisenhower (Yhdysvaltain vyöhyke) Georgi Žukov (Neuvostoliiton vyöhyke) |
||
| Pääkaupunki |
Berliini (de jure) Frankfurt (Yhdysvaltain vyöhyke) Bad Oeynhausen (Britannian vyöhyke) Baden-Baden (Ranskan vyöhyke) Itä-Berliini (Neuvostoliiton vyöhyke) |
||
| Historia | |||
| – liittoutuneiden valtontakomissio | 5. heinäkuuta 1945 | ||
| – Saksan liittotasavallan perustaminen | 23. toukokuuta 1949 | ||
| – Itä-Saksan perustaminen | 7. lokakuuta 1949 | ||
| – Saksan jälleenyhdistyminen | 12. syyskuuta 1990 | ||
| Valuutta |
Reichsmark ja Rentenmark (1945–1948) Deutsche Mark (länsi) (1948–1949) Deutsche Ostmark (itä)(1948–1949) Saar mark (1947–1948) Saarin frangi (1948–1959) |
||
| Edeltäjä(t) |
 Natsi-Saksa |
||
| Seuraaja(t) |
 Länsi-Saksa Itä-Saksa Berliini - länsi - itä |
||
.svg)
.png)
Idästä Oder–Neisse-linjalle ulottuneiden aluemenetysten jälkeen Saksa jaettiin neljään miehitysvyöhykkeeseen ja Neuvostoliiton vyöhykkeen sisällä olleeseen, myös neljään vyöhykkeeseen jaettuun Berliiniin.
Kesäkuussa 1948 Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Ranska antoivat Saksan-miehitysvyöhykkeidensä uudistaa valuuttansa valtakunnanmarkasta saksanmarkkaan. Se johti Saksan taloudelliseen jakoon, kun Neuvostoliiton miehittämällä vyöhykkeellä jouduttiin vastavetona vaihtamaan valtakunnanmarkka omaksi saksanmarkaksi (myöhempi DDR:n markka). Idän ja lännen välit kiristyivät ja 1948–1949 Neuvostoliitto aloitti Berliinin saarron, jonka aikana Länsi-Berliiniä jouduttiin huoltamaan lännestä ilmasiltaa pitkin.
Saksan läntisistä miehitysvyöhykkeistä muodostettiin toukokuussa 1949 Saksan liittotasavalta. Itäiselle eli Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeelle perustettiin lokakuussa 1949 Saksan demokraattinen tasavalta eli Itä-Saksa. Berliini pysyi neljän vallan miehityksessä, vaikka käytännössä Länsi-Berliiniä pidettiin monin tavoin osana vanhaa liittotasavaltaa eli Länsi-Saksaa ja Itä-Berliiniä Itä-Saksan pääkaupunkina. Vuonna 1955 molemmat Saksat saavuttivat rajoitetun suvereniteetin, joten miehittäjistä liittolaisiksi muuttuneille joukoille jäi käytännössä edelleen laajat toimintaoikeudet.
Vuonna 1989 kommunistijohtoinen järjestelmä sortui Euroopassa, minkä huipentumana oli Saksojen välisen rajan kaatuminen ja erityisesti Länsi-Berliiniä ympäröineen Berliinin muurin murtuminen. Itä-Saksaan uudelleen perustetut osavaltiot sekä miehityksestä vapautunut Berliini liittyivät liittotasavaltaan eli tapahtui Saksan jälleenyhdistyminen 1990. Seuraavan vuoden lopulla hajosi Neuvostoliitto ja sen seuraajavaltion Venäjän asevoimien viimeiset joukot poistuivat Saksasta 1994. Sen sijaan Pohjois-Atlantin sopimusjärjestön jäsenenä Saksa on sopinut, että kaksi liittolaista, Yhdysvallat ja Britannia, saavat pitää siellä tukikohtiaan.
Vyöhykkeet maittainMuokkaa
Berliinin vyöhykkeitä ei ole mainittu.
- Yhdysvallat: Baijeri, Württemberg-Baden, Hessen ja Bremen
- Ranska: Württemberg-Hohenzollern, Baden ja Rheinland-Pfalz (Saarland oli Ranskan hallinnoima Saarin protektoraatti, joka liittyi Saksan liittotasavaltaan vuonna 1957)
- Iso-Britannia: Nordrhein-Westfalen, Ala-Saksi, Hampuri ja Schleswig-Holstein
- Neuvostoliitto: Thüringen, Saksi, Saksi-Anhalt, Brandenburg ja Mecklenburg-Etu-Pommeri
Miehitysvyöhykkeet ItävallassaMuokkaa
| |
Tämä osio pitäisi jakaa uudeksi artikkeliksi nimeltä Itävallan miehitysvyöhykkeet. Lisätietoja saattaa olla artikkelin keskustelusivulla. |
| Besetztes Nachkriegsösterreich Allied-occupied Austria Occupation de l'Autriche après la Seconde Guerre mondiale |
|||
|---|---|---|---|
1945–1955 |
|||
|
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | sotilashallinto | ||
| osa | liittoutuneiden miehitysvalta | ||
| liittoutuneiden sotilaskuvernööri |
Richard McCreery (Ison-Britannian vyöhyke) Antoine Béthouart (Ranskan vyöhyke) Mark W. Clark (Yhdysvaltain vyöhyke) Ivan Konev (Neuvostoliiton vyöhyke) |
||
| Pääkaupunki | Wien | ||
| Historia | |||
| – perustettu | 27. huhtikuuta 1945 | ||
| – Itävallan valtiosopimus | 27. heinäkuuta 1955 | ||
| – Itävallan puoluettomuussopimus | 26. lokakuuta 1955 | ||
| Edeltäjä(t) |
.svg){kind=small} Natsi-Saksa |
||
| Seuraaja(t) |
 Itävalta |
||
.png)
Itävalta, joka vuodesta 1938 oli ollut liitettynä Saksaan, jaettiin neljään vyöhykkeeseen. Myös Wien jaettiin, mutta Neuvostoliiton ja Ison-Britannian miehitysvyöhykkeet eivät olleet maantieteellisesti yhtenäisiä kuten Berliinissä. Lisäksi Wienin keskusta oli kaikkien neljän vallan yhteisenä vyöhykkeenä. Itävallan miehitys loppui vuonna 1955 solmitun valtiosopimuksen myötä, jolloin maa sai täyden suvereniteetin. Miehitysvallat pääsivät sopuun Itävallan asemasta puolueettomana valtiona eikä maahan jäänyt ulkomaisia sotajoukkoja.
.png)