Saksa ensimmäisessä maailmansodassa

Ensimmäisen maailmansodan aikana Saksa johti Itävalta-Unkarin kanssa keskusvaltoja, jotka kuitenkin hävisivät sodan. Saksa tuki liittolaistansa Itävalta-Unkaria kun tämä aloitti sodan Serbian kanssa ja joutui konfliktiin myös Serbian liittolaisen Venäjän kanssa sekä Ranskan, joka oli tehnyt Venäjän kanssa sopimuksen liittolaisuudesta mikäli Saksa hyökkäisi.

Saksa hyökkäsi puolueettoman Belgian kautta Ranskan maaperälle ja Saksaa vastaan liittyi myös Yhdistynyt kuningaskunta Saksan hyökättyä Belgiaan.

Saksan armeija oli epäonnistuneen hyökkäyksen jälkeen vaipunut suuren taisteluväsymyksen valtaan. Rintamalla monet miettivät, oliko voitto enää mahdollinen. Sotilaille ja kotona oleville omaisille koetettiin toki vakuuttaa, ettei tilanne ollut aivan toivoton, sillä saksan armeija seisoi yhä Ranskan maaperällä. Tämän ajateltiin olevan vahva valtti Saksalle, mikäli rauhasta ryhdyttäisiin neuvottelemaan.

Saksan neuvotteluasema kuitenkin heikkeni, kun tilanne kotirintamalla muuttui nopeasti. Sodan aiheuttama puute ruuasta, jatkuvat tiedot uusista taisteluiden uhreista sekä huhut vaikeuksista rintamalla purkautuivat loppuvuodesta 1918 suurissa kaupungeissa levottomuuksina ja mellakoina. Myös sotilaat olivat tyytymättömiä ja kapinamieli levisi rintamallekin. Sekasortoinen tilanne sai keisarin pakenemaan maasta. Uuden, valtaan nousseen hallituksenkaan asema ei ollut helppo - sen uhkana olivat saksalaiset kommunistit jotka, jotka suunnittelivat avoimesti Venäjän vallankumouksen kaltaista kaappausta. Hallitus katsoi ainoaksi vaihtoehdoksi solmia rauha hinnalla millä hyvänsä.

Ensimmäinen maailmansota päätyi, kun Saksan armeija antautui yhdysvaltojen edustajille 11. marraskuuta 1918. Sodan hinta oli hirvittävä. Kaatuneiden lukumäärä oli lähes 10 miljoonaa miestä - noin 6 400 miestä päivässä. Haavoittuneiden lukumäärä oli yli 21 miljoonaa. Sota oli siihen aikaisen maailmanhistorian tuhoisin.

(Lähde Memo 7 historia oppikirja lukukirja)