SS Tahoe

SS Tahoe oli Tahoejärvellä Nevadassa Yhdysvalloissa vuosina 1896–1940 liikennöinyt höyrylaiva. Alus palveli Tahoejärvellä risteilyaluksena. Vuoteen 1934 saakka alus kuljetti myös postia. Alus upotettiin vuonna 1940, ja sen hylky lisättiin kansalliseen historiallisten paikkojen rekisteriin vuonna 2002.

SS Tahoe suunnilleen vuonna 1906.

Tahoejärven alue kehittyi vapaa-ajankeskukseksi 1800-luvun lopussa. Järven rannoilla sijaitsi muutamia pieniä kyliä ja hotelleja. Liikenneyhteydet järven asutuskeskusten ja hotellien välillä hoidettiin pienillä höyryaluksilla. Kun sahateollisuusmoguli Duane Leroy Bliss näki mahdollisuuden päästä hyötymään liikenteestä taloudellisesti, hän tilasi uuden höyrylaivan sanfranciscolaiselta Union Iron Worksin pajalta vuonna 1894. Alus rakennettiin San Franciscossa ja kuljetettiin osina rautateitse Carson Cityyn, josta osat vedettiin edelleen vankkureilla Glenbrookiin. Glenbrookissa laiva koottiin ja laskettiin juhlallisesti vesille 24. kesäkuuta 1896.

SS Tahoe oli 51,51 metrin pituinen ja samalla suurin järvellä liikennöivistä aluksista. Alus oli varustettu kahdella mäntähöyrykoneella, jotka kykenivät kehittämään yhteensä 1 200 hevosvoimaa ja jotka pyörittivät kahta kolmilapaista potkuria.

Aluksen matkustajakapasiteetti oli 200 henkeä, ja aluksen yleiset ja hyttitilat oli sisustettu yleellisesti. Istuimet olivat nahkapäällysteisiä, lattiat oli peitetty matoin, ja mukavuuslaitokset oli varustettu marmorialtain. Alus oli varustettu myös sähkövaloin ja -soittokelloin. Laivalla oli myös juokseva kylmä ja kuuma vesi sekä höyrylämmitys.

Vuodesta 1901 lähtien Tahoe liikennöi kesäkautena päivittäin Tahoe Cityn laiturista. Alus lähti reitilleen aamulla, kiersi järven rantakylät sekä hotellit ja palasi lähtöpaikkaansa takaisin illalla. Matkustajien lisäksi alus kuljetti myös rahtia ja postia.

Vuonna 1926 Tahoejärven kiertävä maantie valmistui, ja sitä seurasi postinkuljetussopimuksen menettäminen vuonna 1934. Koska matkustajamäärät vähenivät eikä rahti- tai postituloja ollut, muuttui toiminta tappiolliseksi. Vuonna 1940 Blissin poika William L. Bliss osti aluksen laivaliikennettä hoitaneelta yhtiöltä, tarkoituksenaan upottaa alus matalaan veteen Glenbrookin lähistölle muistoksi menneestä ajasta ja nähtävyydeksi, jota turistit voisivat katsella lasipohjaveneistä.

SS Tahoe upotettiin 29. syyskuuta 1940. Upotuspaikka oli kuitenkin valittu huonosti, sillä järven pohja oli jyrkkärinteinen. Alus vaipui pohjaan ja liukui rinnettä pitkin näkymättömiin. Lopulta alus pysähtyi perän upottua 140 metrin syvyyteen keulan jäädessä 117 metrin syvyyteen.

Vuonna 2002 renolainen New Millennium Dive Expeditions teki sekä Tahojärven sukellussyvyysennätyksen että korkean paikan sukellussyvyysennätyksen etsiessään Tahoen hylkyä.