S/S Normandie

ranskalainen matkustaja-alus

S/S Normandie oli ranskalaisen Compagnie Generale Transatlantiquen matkustaja-alus. Se rakennettiin Saint-Nazairen telakalla ja se laskettiin vesille 1932 ja teki neitsytpurjehduksen 29. toukokuuta 1935. Sen uudenaikainen muotoilu ja loistelias sisustus herättivät laajalti huomiota ja valmistuessaan se oli yksi suurimmista ja nopeimmista laivoista. Alus ei kuitenkaan ollut kaikesta saamastaan positiivisesta huomiosta huolimatta kaupallinen menestys. Sen toimintaa pidettiin yllä Ranskan hallituksen tukiaisilla.

S/S Normandie
Normandie
Normandie
Tyyppi Höyrymatkustaja-alus
Lippuvaltio Ranska, Yhdysvallat
Omistaja Compagnie Générale Transatlantique, 1935–1941. USA:n laivasto (Lafayette -nimisenä) 1941–46
Rakennustelakka Chantiers & Ateliers de St Nazaire, Penhoët, Ranska
Kölinlasku 26. tammikuuta 1931
Vesillelasku 29. lokakuuta 1932
Luovutettu 1935
Status Kaatui New Yorkin satamassa 9. helmikuuta 1942 ja myytiin romuksi 1946
Tekniset tiedot
Pituus 314 m
Leveys 36,5 m
Syväys 18,5 m
Bruttovetoisuus (GT) 79 280 (83 423 v. 1936)
Koneisto 4 x höyryturbiini-sähkö
Koneteho 160 000 hv (maks. 200 000) kW
Nopeus max 32,2 kn
Miehistö 1 345
Lähteet [1]

Aluksen kotisatamana oli Le Havre ja määräsatamana New York. Se teki 139 itä–länsi -suuntaista ja 138 länsi–itä -suuntaista Pohjois-Atlantin ylitystä.

Toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltain viranomaiset takavarikoivat aluksen. Sille annettiin nimi USS Lafayette. Vuonna 1942 sitä oltiin muuttamassa joukkojenkuljetusalukseksi, kun se syttyi tuleen, kaatui kyljelleen ja upposi New Yorkin satama-altaaseen.[2]

HistoriaaMuokkaa

"Iloisella 1920-luvulla" alettiin ennen ensimmäistä maailmansotaa valmistuneita laivoja, kuten RMS Mauretaniaa ja RMS Olympicia, pitää vanhentuneina. Haluttiin rakentaa uusia laivoja, joiden tekniikka olisi ajanmukaista ja sisustus muodikasta.

Suuret siirtolaisvuodet olivat ohi Yhdysvaltain tiukennettua maahanmuuttopolitiikkaansa. Varustamot etsivät nyt asiakkaikseen keskiluokkaisia matkustajia. Erityissijalla olivat yhdysvaltalaiset, jotka matkustivat Eurooppaan nauttimaan vapaamielisestä alkoholipolitiikasta. White Star Line, Cunard Line ja Compagnie Generale Transatlantique ryhtyivät suunnittelemaan uusia aluksia.

Compagnie Generale Transatlantique oli jo rakennuttanut lippulaivakseen Ile de Francen, jonka sisustus oli art decoa, mutta sen runkoa pidettiin vanhanaikaisena. Yhtiötä lähestyi venäläinen emigrantti Vladimir Jurkevitš, joka oli suunnitellut aluksia Venäjän keisarikunnan laivastolle. Hän oli kokeillut pienoismalleilla uusia runkoratkaisujaan, jotka olivat toimineet loistavasti. Uusia ratkaisujaan hän tarjosi aluksi Cunard Linelle, joka kuitenkin hylkäsi ne liian radikaaleina.

RakentaminenMuokkaa

 
Poikkileikkauskuva Normandiesta

Aluksen rakentaminen aloitettiin tammikuussa 1931 ja laivayhtiö sai siihen valtionapua. Lehdistö ja suuri yleisö seurasivat uuden laivan rakentamista alusta alkaen. Sen rakentamisen aikana kilpaileva White Star Line joutui taloudellisiin vaikeuksiin ja sen aloittama laivaprojekti piti keskeyttää.

Normandie suunniteltiin edustamaan Ranskaa maailman merillä ja suurin osa sen osista tuli ranskalaisilta valmistajilta. Kuitenkin sen peräsimen valmisti tšekkoslovakialainen Škoda ja ohjauslaitteisto tuli Edinburghista, Skotlannista.

Alus oli varustettu, siihen aikaan ainutlaatuisella, jäävuorien ilmaisuun tarkoitetulla tutkalaitteella.[2]

Vesillelaskua seurasi 29. lokakuuta 1932 200 000 katselijaa. Sisustaminen ja muu varustelu saatiin valmiiksi alkuvuodesta 1935. Saman vuoden toukokuussa tehtiin lehdistön innolla seuraamat koepurjehdukset. Niissä saavutettiin vaikuttava 32,125 solmun (59,496 km/h) nopeus ja tehtiin hätäpysäytys, joka pysäytti aluksen vain 1700 metrin matkalla.[2]

LinjalaivanaMuokkaa

Arviolta 50 000 katsojaa oli 29. toukokuuta 1935 kerääntynyt Le Havren satamaan katselemaan aluksen lähtöä neitsymatkalleen. Ranskalaiset toivoivat sen voittavan nopeimmalle matkustaja-alukselle myönnettävän Sinisen nauhan. Normandie lunasti odotukset ja riisti arvostetun palkinnon S/S Rexiltä keskinopeudella 30 solmua (56 km/h). Matka Le Havresta yli Pohjois-Atlantin New Yorkiin kesti neljä vuorokautta, kolme tuntia ja neljätoista minuuttia. Se oli ensimmäinen Sinisen nauhan voittanut ranskalainen alus ja piti ennätystä hallussaan vuoteen 1936, jolloin sen rikkoi RMS Queen Mary. Linjalaiva sai sinisen nauhan itselleen jälleen vuonna 1937.[2]

Lyhyen linjalaivauransa aikana alus oli aikansa julkisuuden henkilöiden suosiossa. Sillä matkustivat Marlene Dietrich, Walt Disney, Fred Astaire, Ernest Hemingway, Irving Berlin, James Stewart ja Ranskan presidentti Albert Lebrun.[2]

TuhoMuokkaa

Vuonna 1939 Saksa hyökkäsi Puolaan ja Normandie, joka tuolloin oli odottamassa lähtöä paluumatkalle New Yorkissa, jäi aloilleen ja internoitiin 3. syyskuuta 1939 Se pysyi vielä vuoteen 1941 ranskalaisen päällystön määräysvallassa. Tällöin Yhdysvaltain rannikkovartiosto otti laivan haltuunsa. Lopulta joulukuussa 1941 laiva liitettiin virallisesti Yhdysvaltain laivastoon ja sen nimeksi muutettiin La Fayette, joka myöhemmin epävirallisesti, mutta yleisesti kirjoitettiin muodossa Lafayette. Sitä alettiin muuttaa joukkojenkuljetusalukseksi. Aluksella kuitenkin syttyi 9. helmikuuta 1942 hitsauskipinän aiheuttama tulipalo. Ensimmäisen luokan ruokasalissa säilytetyt tulenarat materiaalit leimahtivat ja sytyttivät aluksen puuosat tuleen.[2]

 
USS Lafaytte (Normandie) tulessa New Yorkin satamassa.

Tulipalon ja voimakkaan tuulen vallitessa laiva alkoi kallistua ja sisään virtaava vesi, jota auttoivat vielä alukseen ruiskutetut sammutusvesitonnit, sai laivan kaatumaan kyljelleen 10. helmikuuta kello 2.45. Se makasi New Yorkin satama-altaassa aina vuoteen 1943, jolloin se nostettiin pystyyn.[2]

USS Lafayette (runkonumero AP-53) ei koskaan ehtinyt toimia joukkojenkuljetusaluksena, ja se poistettiin 1945 laivaston alusluetteloista. Laivan korjaaminen todettiin liian kalliiksi ja se myytiin lokakuussa 1946 romuksi.[2]

SisustusMuokkaa

Aluksen kuuluisa ja aikanaan paljon kehuttu sisustus oli Art Decoa. Aluksen monet maalaukset ja patsaat kuvasivat sen nimikkomaakuntaa, Normandiaa.[2]

Lasten ruokasalia koristivat kuvat Jean de Brunhoffin Babar norsusta. Koristelluin oli ensimmäisen luokan ruokasali, jonne mahtui kerrallaan 700 ruokailijaa 157 pöytään. Aluksen suunnittelun johdosta ruokasaliin ei tullut lainkaan luonnonvaloa. Valaisu järjestettiin salin päihin sijoitetuilla valtavilla kattokruunuilla ja kahdellatoista pitkällä Lalique -lasipylväällä. Laivayhtiö esitti mainonnassaan, että ruokasali oli pidempi kuin kuuluisa Versaillesin peilisali.[2]

Matkustajia houkuteltiin myös grillibaarilla, suurella salongilla, jota käytettiin yökerhona, ulko- ja sisäuima-altailla, kappelilla ja teatterilla joka toimi sekä puhe- että elokuvateatterina. Sanottiin, että aluksen loistavat yleiset tilat sopivat rikkaille ylemmän keskiluokan naisille hyvinä pukujen ja korujen esittelypaikkoina.[2]

Kalleimpiin hytteihin kuului useampi makuuhuone, piano ja oma yksityinen kansi.

LähteetMuokkaa

  1. http://www.titanicandco.com/normandie.html
  2. a b c d e f g h i j k Michael L. Grace: Cruising The Past Cruise Ship History: The French Line’s SS NORMANDIE. The greatest liner ever to sail “across the pond”! Will the SS United States and QE 2 face a similar demise?. 18. helmikuuta 2009. Viitattu 19.5.2013. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta S/S Normandie.