Sŭngrin öljynjalostamo

Sŭngrin kemikaalikompleksi (hangul: 승리정유공장; hanja: 勝利精油工場; uudistettu latinisaatio: Seungri jeong’yu gongjang) on öljynjalostamo Raseonissa, koillisessa Pohjois-Koreassa. Jalostamon yhteydessä on alunperin öljyä polttava lämpövoimalaitos ja öljysatama. Se on vanhempi Pohjois-Korean kahdesta öljynjalostamosta, joista toinen, Kiinan tuella rakennettu Paengma-rin öljynjalostamo (Ponghwan jalostamo) sijaitsee maan luoteisosassa Sinuijussa. Jalostamon kapasiteetiksi arvioitiin vuonna 2018 noin 40 000 barrelia päivässä. Neuvostoliiton hajottua 1991 Sŭngrin jalostamon toteutunut tuotanto on kuitenkin ollut paljon pienempi, Pohjois-Korean turvauduttua kiinalaiseen raakaöljyyn.

Sŭngrin oljynjalostamo
Valtio	Pohjois-Korea
Sijainti	Raseonin erityistalousalue
Koordinaatit	42°18′43″N, 130°20′56″E
Aloitti toimintansa	1974
Tuotteet	öljyjalosteet, maks. 40 000 b/d (2018)
Perustaja	Pohjois-Korean valtio
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Historia

1960-luku: jalostamon perustaminen

Vuonna 1967 Pohjois-Korea ja Neuvostoliitto tekivät sopimuksen taloudellisesta ja teknisestä yhteistyöstä. Siihen kuului öljynjalostamon, lämpövoimalaitoksen ja öljyterminaalin rakentaminen Unggin satamakaupunkiin (nykyään Sŏnbong-guyŏk, osa Raseonia). Neuvostoliitto toimittaisi raakaöljyn ja jalostamon vuosikapasiteetiksi sovittiin 2 miljoonaa tonnia.

Sungrissa jalostettua raskasta polttoöljyä käyttävä Kesäkuun 16. päivän voimalaitos tuli sähköistämään sekä jalostamoa että Unggin satamaa. Se valmistui vuonna 1974 100 000 kilowatin tehoisena ja vuonna 1977 sen teho kasvatettiin 200 000 kilowattiin.

Rakennustyöt aloitettiin yhteisvoimin 1968 ja jalostamon ensimmäinen vaihe valmistui vuonna 1973, toinen vuonna 1977. Raakaöljy toimitettiin sekä Venäjän Hasanista tulevaa rautatietä myöden Tumenjoen yli, että laivoilla Unggin satamaterminaaliin. Jalostamon ja voimalaitoksen valmistuminen muutti enimmäkseen kalastuksesta ja laivanrakennuksesta elantonsa saaneen Unggin kemianteollisuuden keskukseksi.

1990-luku: Neuvostoliiton hajoaminen

Neuvostoliiton hajoaminen vuonna 1991 ja osittain sen seurauksena syntynyt Pohjois-Korean katastrofaalinen talouskriisi vuosina 1994-1998 vaikeuttivat raakaöljyn tuontia Venäjältä, ja öljyntuonnin loppuessa sieltä kokonaan jalostamon toiminta keskeytettiin vuonna 1996. Seuraavien 25 vuoden aikana jalostamo toimi vain ajoittain. Pysyvää tuotantoa yritettiin käynnistää uudelleen yhdysvaltalaisen U.S. Stanton Asian Development Companyn kanssa, mutta pitkälliset neuvottelut päättyivät vuonna 2002 maiden suhteiden huonontuessa. Sopimustuotantona jalostetiin 1990-luvulla eriä Iranista, Jemenistä, Omanista, Kiinasta, Venäjältä ja Hong Kongista toimitettua raakaöljyä.

2010-luku

2010-luvulle tultaessa Pohjois-Korean talous oli hiljalleen elpynyt, ja maan öljyntuonti oli vuosikymmenen alkupuoliskolla noin 4 miljoonaa barrelia vuodessa (vain 20 % vuoden 1990 tasosta, ennen talousromahdusta ja Venäjän ja Kiinan taloudellisen avun kuihtumista). 90 % Pohjois-Korean ostamasta öljystä oli kuitenkin kiinalaista vähärikkistä, keskiraskasta raakaöljyä. Yhdistyneiden kansakuntien vuonna 2017 määräämät pakotteet viimeistään rajoittivat maan öljyntuonnin 4 miljoonaan barreliin vuodessa. Maa kärsi edelleen pahasta polttoainepulasta.

Eteläkorealaisen Asan Institute For Policy Studiesin väitteen mukaan Venäjä sen sijaan myi välillä 2015—2018 Pohjois-Korealle vuosittain valmiita öljyjalosteita yli 1,5 miljoonaa barrelia (yli 200 000 tonnia). Tämä olisi ollut kymmenkertainen määrä maiden ilmoittamiin lukuihin verrattuna, ja instituutti syytti maita YK:n pakotteiden kiertämisestä.

Vuonna 2015 Pohjois-Korea aloitti muutostyöt, joilla Sonbongin voimalaitos muunnettiin käyttämään öljyn sijaan kivihiiltä, jota Pohjois-Korealla on omasta takaa.