Sésklo
Sésklo (kreik. Σέσκλο) on esihistoriallisen, neoliittisen kauden asutuksen arkeologinen kohde Thessaliassa Kreikassa. Se on antanut nimensä keskisen neoliittisen kauden Sésklon kulttuurille noin ajalla 5800–5300 eaa.[1][2][3] Arkeologinen kohde sijaitsee Vóloksen kunnassa lähellä nykyistä Sésklon kylää, josta se on saanut nimensä.[4] Asutuksen muinaista nimeä ei tunneta.
| Sésklo | |
|---|---|
| Σέσκλο | |
 Sésklon arkeologista aluetta. |
|
| Sijainti | |
  Sésklo |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Kreikka |
| Paikkakunta | Sésklo, Vólos, Magnesia, Thessalia |
| Historia | |
| Tyyppi | asutus |
| Ajanjakso | n. 6500–1600 eaa. |
| Huippukausi | n. 5800–5300 eaa. |
| Kulttuuri |
neoliittinen kausi, Sésklon kulttuuri helladinen kulttuuri |
| Pinta-ala | 100 000 m² |
| Aiheesta muualla | |
Historia muokkaa
Sésklon paikka on ollut asuttuna varhaiselta neoliittiselta kaudelta keskiselle pronssikaudelle helladisen kulttuurin ajalle. Ensimmäiset asuttajat saapuivat Séskloon esikeraamisella neoliittisella kaudella noin 6500 eaa. Tuota kautta kutsutaan Proto-Sésklon kulttuuriksi eli Proto-Séskloksi. Asutuksen kukoistuskautta oli keskinen neoliittinen kausi n. 5800–5300 eaa., jonka ajan neoliittista kulttuuria koko Thessaliassa kutsutaan asutuksen mukaan Sésklon kulttuuriksi. Tuohon aikaan asutus oli laajimmillaan.[2][3]
Sésklo on tärkeä neoliittisen aikakauden löytö, koska se ilmentää monin tavoin neoliittisen kauden ”vallankumousta”, jonka kolme keskeistä uutta tekijää olivat kiinteät asumukset, maanviljely ja karjankasvatus.[2] Obsidiaanin eli laavalasin käyttö työkaluissa kertoo kaupankäynnistä ja yhteyksistä Mílokselle. Keramiikka tehtiin puhtaasti käsin, ja koristeltiin usein maalauksin. Keramiikan polttotekniikan kehitys mahdollisti punaisen kuvituksen vaaleammalla pohjalla.[2]
Asutus paloi keskisen neoliittisen kauden lopulla, ja ainoastaan pieni osa asutettiin uudelleen myöhäisellä neoliittisella kaudella 4000-luvulla eaa. Tuossa vaiheessa paikalle rakennettiin megaron-talo. Muuten löydöt ovat kuitenkin suhteellisen vaatimattomia keskisen neoliittisen kauden löytöihin verrattuna. Paikka säilyi asuttuna varhaisella ja keskisellä pronssikaudella, miltä ajalta on löydetty taloja ja hautoja.[1][2]
Sésklon arkeologiset kaivaukset on suorittanut Ateenan arkeologinen seura.[5] Ne alkoivat vuosina 1901–1902 Chrístos Tsoúntaksen johdolla ja jatkuivat vuosina 1956–1957, 1962–1968 ja 1971–1976 Dimítris Theocháriksen johdolla.[1][2]
Rakennukset ja löydökset muokkaa
Neoliittisen Sésklon paikka sijaitsee Kastrákin kukkulalla ja sen ympärillä lähellä nykyistä Sésklon kylää, noin 15 kilometriä lounaaseen Vóloksesta. Se on tyypillinen neoliittisen kauden asuinpaikka: sen ympärillä oli paljon juoksevaa vettä, maanviljelykseen sopivaa tasankoa ja kukkuloita, ja myös merenranta oli suhteellisen lähellä.[2]
Keskisen neoliittisen kauden asutus oli tiiviiseen rakennettujen talojen muodostama kylä, jonka keskiössä oli suurempi megaron-tyypinen rakennus. Kylän ympärillä on saattanut olla linnoitusmuuri. Tsountás kutsui asutuksen yläosaa kukkulalla nimellä ”akropolis” ja alempaa osaa nimellä ”polis”. Asutus jaetaan tutkimuksessa myös kolmeen osaan niin, että kukkulan aluetta kutsutaan nimellä Sésklo A, sen länsipuolisen tasangon aluetta nimellä Sésklo B ja kukkulan koillispuolista aluetta nimellä Sésklo C. Kukkulan koko on noin 100 x 45 metriä, ja sen alueella on ollut noin 500–800 taloa. Koko asutuksen pinta-ala noin 100 000 neliömetriä. Löytöjä on tehty noin 3–6 metrin syvyydestä nykyisestä maanpinnasta laskettuna, mikä kertoo alueen pitkästä historiasta.[2][1]
Megaron
Sésklon ja koko Thessalian alueen merkittävin neoliittinen rakennus on megaron, joka rakennettiin myöhäisellä neoliittisella kaudella Kastrákin kukkulan korkeimmalle kohdalle. Sen ympärillä oli kivetty piha ja kivistä tehty muuri, joka erotti sen asutuksen muista, vaatimattomammista taloista.[6]
Megaron oli rakennettu itä-länsisuunnassa ja koostui länsipään etuhuoneesta sekä päähuoneesta ja takahuoneesta. Rakennuksessa oli kivinen perustus, savitiiliset seinät ja puinen katto. Päähuone oli pohjakaavaltaan lähes neliö ja siinä oli tulisija. Keskellä oli kolme kattoa tukenutta puista pylvästä. Rakennuksesta ovat säilyneet vain perustukset.[6]
Savenvalajan talo
Megaronin vieressä sijaitsee Savenvalajan taloksi kutsuttu talo, joka on tunnistettu keramiikkatyöpajaksi. Sen seinää on säilynyt suhteellisen korkealta. Raunioista on löydetty suuri määrä keramiikka. Rakennuksessa oli keskisellä neoliittisella kaudella kaksi rakennusvaihetta. Se tuhoutui Sésklon tuhonneessa tulipalossa.[3][7]
Muut talot
Muista taloista suurin on talo numero 50 kukkulan koillisreunalla. Muiden talojen rakennusjäänteet koostuvat pääasiassa pienten talojen kivisistä perustuksista sekä niiden välisistä kapeista kaduista. Taloissa on ollut savitiiliset seinät sekä puiset, savella päällystetyt katot. Sisällä on ollut tulisija. Kukkulalla talot on rakennettu tiiviimmin, kun taas alempana kukkulan ympärillä ne ovat etäämpänä toisistaan.[3]
Esinelöydöt
Sésklosta tehtyihin esinelöytöihin lukeutuu muun muassa obsidiaanista ja piikivestä tehtyjä teriä, kivestä ja luusta tehtyjä työkaluja sekä terrakotasta tehtyjä vaaseja ja figuriineja.[2] Esinelöydöt ovat Vóloksen arkeologisessa museossa.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Sesklo Perseus. Viitattu 21.8.2017.
- ↑ a b c d e f g h i Sesklo: History Ministry of Culture and Sports. Arkistoitu 2.1.2013. Viitattu 21.8.2017.
- ↑ a b c d Sesklo: Description Ministry of Culture and Sports. Viitattu 21.8.2017.
- ↑ Archaeological Site of Sesklo Greek Travel Pages. Viitattu 21.8.2017.
- ↑ The Archaeological Society at Athens archetai.gr. Arkistoitu 14.3.2016. Viitattu 12.9.2017.
- ↑ a b Sesklo: Megaron of the Neolithic period at Sesklo Ministry of Culture and Sports. Viitattu 21.8.2017.
- ↑ Sesklo: Site Monuments Ministry of Culture and Sports. Viitattu 21.8.2017.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sésklon arkeologinen alue Wikimedia Commonsissa
