Säkkipilli

Säkkipilli on puhallinsoitin, jonka ominaispiirre on lampaan tai muun eläimen nahasta tehty säkki, joka toimii ilmavarastona. Säkkipilliä soitetaan puhaltamalla ilmaputken kautta säkkiin ilmaa, joka saadaan säkkiä kainaloon puristamalla kulkemaan edelleen soittimen soivaan osaan, soitinputkeen tai -putkiin. Ilmavaraston ansiosta soittimen äänestä voi saada jatkuvan, sillä soittajan hengitystauko ei katkaise soittamista. Melodia soittoon saadaan melodiaputkella, joka on oboeta tai klarinettia muistuttava, rakenteellaan täydellinen puupuhallin ruokolehtineen ja sormireikineen. Sen lisäksi säkkipillissä on usein yhdestä kolmeen reiätöntä bordunaputkea, jotka säestävät melodiaa soimalla koko ajan yhtä ja samaa säveltä.

Edinburgilainen säkkipillinsoittaja. Hän puhaltaa ilmaputken kautta ilmaa säkkiin, josta ilma jatkaa alaspäin osoittavaan melodiaputkeen sekä ylöspäin osoittaviin bordunaputkiin.

Säkkipillejä soittava yhtye.

Säkkipilli yhdistetään yleensä Skotlantiin ja Irlantiin, missä se on kansallissoittimen asemassa. Säkkipilli on käytössä myös Ranskassa, Espanjassa, Italiassa, Unkarissa ja Itä-Euroopan maissa. Säkkipillillä soitetaan nykyisin kansanomaista musiikkia, mutta keskiajalla ja renessanssin aikana se oli Euroopassa laajalti suosittu myös taidemusiikissa.

Säkkipillityypit

Säkkipillejä on erilaisia. On olemassa muun muassa skotlantilainen säkkipilli ("Highland pipes"), irlantilainen säkkipilli ("Uilleann pipes"), northumbrialainen säkkipilli ja ranskalainen säkkipilli. Galiciassa sekä sen lähialueilla Espanjassa ja Portugalissa on käytössä gaita-niminen säkkipilli. Myös virolaisilla on käytössä oma säkkipilli, jota kutsutaan nimellä "torupill". Myös Puolassa, Ukrainassa, Valko-Venäjällä, Udmurtiassa ja Bulgariassa tunnetaan erilaisia muunnelmia säkkipillistä (dudy, duda, volynka, gaida).

Säkkipillin historia

Säkkipillin soittaja, Pieter Huys, öljyväri, 1500-luku

Säkkipilli on useita tuhansia vuosia vanha, alun perin ruokosoitin, joka on levinnyt Lähi-idästä kaikkialle maailmaan, erityisesti Eurooppaan. Säkkipillin leviämiseen ovat vaikuttaneet kansainvaellukset sekä erityisen merkittävästi Rooman imperiumi vuosituhannen alussa. Muun muassa keisari Neron kerrotaan soittaneen sitä. Keskiajalla säkkipilli sai Euroopassa erilaisia kansallisia ja paikallisia muotoja soitinrakenteen, virityksen ja soittotavan mukaan. Tälläkin hetkellä Euroopassa tunnetaan yli 80 erilaista säkkipilliä alkukantaisesta huippunykyaikaiseen.

Säkkipilli oli keskiajalla ulkokäyttöön tarkoitettu soitin, jolla säestettiin tanssijoita ja tuotettiin muuta juhlamusiikkia. Juhlien siirryttyä sisätiloihin ja musiikin monimuotoisuuden kasvaessa useimpien säkkipillien äänen voimakkuutta pienennettiin ja viritystä muutettiin siten, että ne sopivat helpommin soitettavaksi muiden soittimien kanssa.

Ylämaan säkkipilli

Sotilasmusiikissa

Skotlannissa soitettiin ja soitetaan yhä yleisesti ylämaan säkkipilliä (engl. Great Highland Bagpipe), joka on aikojen saatossa muuttunut vain vähän. Englanti tarvitsi skottirykmenttien sotilaallista voimaa ja säkkipillinsoitto levisi näiden avulla. Lisäpiirteenä soittoperinteeseen kytkeytyi voimakas sotilasmusiikkiperinne, josta säkkipillimusiikki lienee vieläkin parhaiten tunnettu.

Perinteet ja opetus

Skotlantilaista klassista säkkipillimusiikkia, piobaireachd´ia, siirrettiin soittajalta ja sukupolvelta toiselle laulaen erityisellä canntaireachd-laulutavalla. Vasta 1800-luvulla musiikkia ryhdyttiin kirjoittamaan ja taltioimaan länsimaisella nuottikirjoituksella. Musiikin ilmentäminen nuotinkirjoituksella ei ole tarkkaa soittimen omaaman miksolyydisen asteikon ja runsaiden koristekuvioiden vuoksi, mistä johtuen elävä kosketus opettajan ja opetettavan välillä on aina erityisen välttämätön. Soittokulttuuria on pidetty yllä järjestämällä kansainvälistä kilpailutoimintaa ja koulutusta erityisesti Skotlannissa.

Muualla maailmassa

Skotlantilainen musiikki ja säkkipillinsoitto on levinnyt brittiläisen imperiumin ja skottirykmenttien mukana laajalti ympäri maailmaa, mm. Yhdysvaltoihin, Kanadaan, Australiaan, Etelä-Afrikkaan, Intiaan, Pakistaniin sekä alkuperäisille juurilleen Lähi-itään. Erikoisuutena voidaan mainita Bretagne, jossa säkkipilliä soitetaan perinteisissä puhallinyhtyeissä.

Moderni käyttö

Säkkipillinsoitto on lähtenyt kehittymään skotlantilaisesta perinteestä ja se on saanut uusia piirteitä erityisesti Kanadassa ja Australiassa. Uudessa musiikissa on löydetty moniäänisyyttä, monimutkaisempaa rytmiikkaa. Soitinta on yhdistetty myös rockyhtyeiden musiikkiin.

Säkkipilli Pohjoismaissa

Suomessa säkkipilli on ilmeisesti ollut harvinainen soitin, mutta sen käytöstä on sielläkin satunnaisia tietoja keskiajalta lähtien.

Ylämaan säkkipillin soittoharrastus levisi laajamittaisesti Tanskaan ja Ruotsiin noin 30 vuotta sitten. Harrastajia näissä maissa on noin 400 yhteensä yli 20 yhtyeessä. Norjaan ja Suomeen harrastus levisi 1990-luvulla. Suomessa säkkipilliyhtyeitä on yksi, Helsinki Pipes and Drums.