Säästökello
Säästökello oli 1920-luvulla Turussa kehitetty kellon ja säästölippaan yhdistelmä. Säästökelloon piti laittaa kolikko joka päivä jotta kello ei pysähtyisi. Vakuutusyhtiöt antoivat säästökelloja asiakkailleen varmistakseen että nämä tallettivat säästökelloon rahaa vakuutusmaksua varten. Vakuutusyhtiön virkailija kävi sitten tyhjentämässä kellon kun vakuutusmaksu oli aika kerätä. Säästökellot olivat käytössä noin 40 vuoden ajan 1960-luvulle saakka.[1]
Aamulehdessä 13. lokakuuta 1923 ilmestyneen artikkelin mukaan säästökello oli alunperin kehitetty Tanskassa 1913 Kööpenhaminassa perustetun Dansk Sparselskabin toimesta. Koska kellot olivat suhteellisen kalliita tämä yhdistys teki sopimuksen kahden vakuutusyrityksen kanssa sitoutuen toimimaan näiden yritysten vakuutusasiamiehenä. Vakuutusmaksut kerättiin säästökellojen avulla ja niistä saamillaan korvauksilla yhdistys kuoletti säästökellojen hinnan. Säästökellot levisivät sitten myös Norjaan ja Ruotsiin. Suomessa säästökellot otti käyttöön ensimmäisenä turkulainen Säästöpankki Fortuna. Pankki keräsi säästökellojen avulla osakkaidensa vakuutusmaksuja ja välitti ne edelleen niille vakuutuslaitoksille, joiden kanssa se oli tehnyt sopimuksen.[2]
Turussa toiminut Vakuutusosakeyhtiö Verdandi otti säästökellot käyttöön myymillään kansanvakuutuksilla vuonna 1927. Vakuutuksenottaja tilasi säästökellon samalla kun hän otti vakuutuksen ja sopi samalla rahasummasta, joka oli säännöllisesti pantava kelloon. Yhtiön rahastaja saapui sitten joka kahdeksas viikko keräämään kelloon kertyneet rahat. Kelloon saattoi tallettaa myös enemmän rahaa kuin mitä vakuutusmaksuun tarvittiin ja rahastaja välitti tämän ylimääräisen summan pankkiin talletettavaksi. Vakuutuksenottaja sai kuitin kellosta tyhjennetystä rahamäärästä ja Verdandin kanssa sopimuksen tehnyt säästöpankki, jonne ylimääräinen raha talletettiin maksoi vakuutuksenottajalle korkoa tästä rahasta rahastuspäivästä alkaen.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Säästökello oli turkulainen keksintö, Yle Uutiset 19.8.2009
- ↑ Säästökello, Aamulehti, 13.10.1923, nro 236, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Säästökello - koneellinen henkivakuutusasiamies, Suomen Sosialidemokraatti, 12.11.1927, nro 263, s. 9, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Aiheesta muualla muokkaa
- Verdandiyhtiön "kellovakuutus", Kansa : Kansa-yhtiön tiedonantaja, 01.02.1928, nro 2, s. 9, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Säästökellon käsittely, Verdandi : Vakuutusosakeyhtiö Verdandin julkaisema aikakauslehti, 01.01.1936, nro 6, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot