Ryssön linnoitus

Ryssön linnoitus on venäläisten Ryssön saarelle[1] Pernajaan, nykyiseen Loviisaan, Isonvihan aikana vuonna 1713 rakentama linnoitus.

Isonvihan aikana, keväällä 1713 venäläiset nousivat maihin Pernajanlahdella silloiselle Risön saarelle, ruotsalaisten Kymijoen puolustuslinjan selustaan.[2] Saareen venäläiset rakensivat nopeasti linnoituksen tukikohdaksi tulevia operaatioitaan varten.[3] Tämän venäläisten rakentaman linnoituksen mukaan saari sai nykyisen nimensä Ryssö.[2]

Rakennuspaikan valintaan vaikuttivat useat strategiset syyt. Saarelle oli hankalampaa hyökätä mantereelta. Pernajanlahti on pitkä, kapea ja matala, joten venäläisten käyttämät kaleerit pääsivät sinne, mutta ruotsalaisten käyttämät purjealukset eivät. Pernajanlahti ulottuu syvälle sisämaahan, ja sieltä käsin oli helppoa katkaista Turun ja Viipurin välillä kulkenut maantie, Suuri Rantatie. Lisäksi paikkaan oli helppo toimittaa elintarvikkeita ja muuta tavaraa idästä käsin.[3] [2]

Saaren rannoille rakennettiin valleja ja mantereen puolelle ponttonisilta. Linnoituksen ympärysmitta on noin 600 metriä, ja se muodostuu kulmikkaista maavalleista muodostaen tähtilinnoituksen. Tarvitsemansa rakennukset venäläiset purkivat lähialueilta ja siirsivät linnoituksen sisään. [3] [2]

Linnoituksen kokonaisvahvuus oli enimmillään 18000 miestä kuukauden ajan. Linnoituksen valmistuttua paikalle jätettiin varusväeksi 7000 miestä. Ei tarkalleen tiedetä, milloin venäläiset jättivät linnoituksen, mutta sen on täytynyt tapahtua viimeistään Uudenkaupungin rauhan jälkeen 1721.[2] Vuodelta 1767 peräisin olevaan karttaan on merkitty Ryssölle johtava silta sekä sillan vierellä oleva aita.[3]

Nykyisin Ryssön saari on kasvanut kiinni mantereeseen ja linnoituksen alue on metsittynyt.[2] Ryssön pohjoisosan ojituksessa on ilmeisesti käytetty paikoitellen hyväksi linnoituksen vallien edustalla olleita vallihautoja. Ryssön eteläsivun rakenteet ovat vaurioituneet pahoin metsänraivauksen ja suurjännitejohdon rakentamisen yhteydessä. Voimalinjan rakennustöissä syntyneitä maakasoja on vaikea erottaa linnoituksen valleista.[3]

Noin 800 metriä lounaaseen Ryssön linnoituksesta on useita ryssänuuneja ja mahdollisia majanpohjia. Alueella on isoja kivenlohkareita, joiden vierelle on kylmämuurattu harmaakivistä ns. kiviuuneja. Ryssänuunit ovat aikojen saatossa hajonneet niin, että niistä on jäljellä vain kiviröykkiöitä, mutta  joistakin uuneista erottuvat edelleen suuaukkoa reunustaneet kivet.[4]

LähteetMuokkaa

  1. Ryssön linnoitus (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 18.07.2020.
  2. a b c d e f Kauranen, Veli: Suomen vanhat linnat, kartanolinnat, linnoitukset ja skanssit, s. 123. Hämeenlinna: Suomen Tykistömuseo, 2005. ISBN 951-97069-3-3.
  3. a b c d e Muinaisjäännösrekisteri: Ryssön linnoitus Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 19.1.2005. Museovirasto. Viitattu 18.07.2020.
  4. Muinaisjäännösrekisteri: Ryssön leiripaikka Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 26.8.1997. Museovirasto. Viitattu 18.07.2020.