Istorija Rusov
Istorija Rusov ('Rusien historia') on tuntemattomaksi jääneen kirjailijan teos, joka käsittelee kasakkayhteisöjen historiaa sekä Vähä-Venäjää eli nykyistä Ukrainaa. Teos lienee peräisin 1800-luvun alulta. Kirjoittaja sekoittaa teoksen historiakertomukseen runsaasti fiktiota, ja hän kannattaa perinteistä kasakka-autonomiaa. Teos korostaa venäläisten eroja vähävenäläisiin eli ukrainalaisiin. Venäläiset ovat sivistymättömiä orjuuttajia, kun taas vähävenäläiset edustavat sivistystä ja vapautta.
| Istorija rusov | |
|---|---|
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | tuntematon |
| Kieli | venäjä, |
| Genre | historia |
| Julkaistu | 1846 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Teos alkoi levitä ensin venäjänkielisenä käsikirjoituksena, ja se julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1846. Teoksella oli huomattava vaikutus varhaisiin ukrainalaisiin kansallisiin aktiiveihin.
Tekijä ja ajoitus muokkaa
Istorija Rusovin kirjoittajaa ei tunneta varmuudella. Teoksessa on esipuhe, jossa sen kirjoittajan väitetään olevan tuolloin Puola-Liettuaan ja nykyisin Valko-Venäjään kuuluvan Mahiljoun arkkipiispa Heorhi Konyskyi. Kirjoitusajankohdaksi esitetään 1760-lukua. Teos on kuitenkin tutkimuksen perusteella todellisuudessa peräisin aikaisintaan 1800-luvun alulta.[1] Tapa esittää kirjoituksia etenkin poliittisesti aroista aiheista väärin jonkin historiallisen henkilön kirjoittamana oli suhteellisen yleinen. Samaan tapaan ajatuksia esitettiin teoksissa usein "lainauksina" fiktiivisistä puheista tai teksteistä.[2]
Istorija Rusovin on arveltu olevan peräisin nykyisen Ukrainan Novhorod-Siverskyin alueelta.[2] Se levisi ensin useina käsikirjoituksina, joilla oli melko laaja levikki Itä-Ukrainan aatelin keskuudessa.[1] Teos mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1825. Sen julkaisi ensimmäisen kerran Osip Bodjanski vuonna 1846.[2]
Kirjoittajan henkilöllisyydestä on esitetty useita teorioita. Aikanaan monet historioitsijat, kuten Dmytro Dorošenko ja Mykola Vasylenko esittivät kirjoittajan olleen 1700-luvulla elänyt Hryhorij Poletyka. Toiset esittivät, että kirjoittaja oli Poletykan poika Vasyl Poletyka tai sen olivat kirjoittaneet isä ja poika yhdessä. Toinen kirjoittajaksi esitetty taho oli ruhtinas Aleksandr Bezborodko. Teoksen kirjoittajalla on uskottu olleen ammatilliset tai henkilökohtaiset suhteet Bezborodkoon sekä Novhorod-Siverskyin alueella toimineeseen autonomiaa ajaneeseen aatelispiiriin.[2]
Sisältö ja vaikutus muokkaa
Istorija Rusov kertoo kasakkojen historiaa kasakkayhteisöjen muodostamisesta 1700-luvun puolivälille.[1] Erityisesti se keskittyy Bohdan H’melnytskyiin ja hetmanaatin historiaan.[2] Teoksen historiakertomukseen on tosin sekoitettu runsaasti historiaksi esitettyä fiktiota ja esimerkiksi kokonaan tekaistuja asiakirjoja. Kirjoittaja kannattaa kasakkojen perinteistä autonomiaa ja esittää sen lakkauttamisen laittomuutena.[1]
Teoksessa korostuu Venäjän-vastaisuus sekä Venäjän poliittisten perinteiden ja tapojen erot verrattuna Vähä-Venäjään eli nykyiseen Ukrainaan. Venäjä on teoksessa orjuuttaja, ja se edustaa kulttuuritonta raakuutta. Sen sijaan Vähä-Venäjä on sivistynyt ja edustaa vapautta. Orjuutta teoksessa on paitsi aatelin suhde tsaariin, myös talonpoikien suhde tilanherroihin. Teos vastustaa esimerkiksi maaorjuutta mutta ei toisaalta talonpoikien asemaa aatelin alustalaisena sinänsä. Teoksen mukainen talonpoikien asema olisi eräänlaisena vapaa torpparius.[1]
Istorija Rusov on kirjoitettu venäjäksi. Ukrainan kieleen teoksessa ei kiinnitetä erityistä huomiota.[1] Se tosin sisältää monia ukrainalaisia sanoja. Ensimmäisen käännöksen ukrainaksi teki V. Davydenko, toimittajana ja johdannon kirjoittajana oli Oleksander Ohloblyn, ja se julkaistiin New Yorkissa vuonna 1956. Ivan Dratšin uudempi käännös julkaistiin Kiovassa vuonna 1991.[2]
Teos oli hyvin suosittu etenkin varhaisten ukrainalaisten kansallisten aktiivien parissa.[1] Monet ukrainalaisesta historiasta kirjoittaneet tunnetuksi tulleet aktiivit, kuten Taras Ševtšenko ja Panteleimon Kuliš perustivat kirjoituksiaan Istorija Rusovin historiankirjoitukseen.[2] Kirjaa pidetään edelleen ukrainalaisen poliittisen ajattelun klassikkona. Erityisen suuri vaikutus nationalistisissa piireissä on ollut Istorija Rusovin venäläiskuvalla, vaikka esimerkiksi sen ajatukset säätyerioikeuksista on myöhemmin hylätty.[1]