Ruotsalainen arkkitehtuuri
Ruotsalainen arkkitehtuuri on taiteen ja tekniikan muoto, joka on luonut julkisia ja yksityisiä rakennuksia Ruotsissa vuosisatojen aikana.
Useimmat varhaiset rakennukset tehtiin puusta. Romaaninen tyyli toi kiven luostareiden ja linnojen rakennusmateriaaliksi, esimerkkinä Lundin tuomiokirkko. Goottilainen arkkitehtuuri toi vuorostaan tiilen rakennusmateriaaliksi, esimerkkinä Uppsalan tuomiokirkko. 1600- ja 1700-luvuilla saatiin vaikutteita ulkomaalaisilta arkkitehdeilta. Ulkomaiset tyylit ovat aina saaneet paikallisia vivahteita kun ne ovat tulleet Ruotsiin. Art decosta kehittyi Pohjoismaissa 1920-luvun klassisismi, ja modernismista tuli pohjoismaista funktionalismia.
Suurvaltakausi vuodesta 1648 oli myös Ruotsin arkkitehtuurin suuruuden aikaa. Tukholman Ritarihuone edustaa palladianismia. Taitekattoa käytettiin paljon kartanoiden päärakennuksissa. Tuon ajan monista kirkoista useimmat olivat pohjapiirrokseltaan ristikirkkoja. Drottningholmin linna edustaa eurooppalaista barokkia. Kustaa III:n italianmatka 1780-luvulla lisäsi antiikin ihailua, ja maahan rakennettiin monia uusklassisia rakennuksia.[1]
1800-luvun alun johtava arkkitehti Fredrik Blom suunnitteli empiretyylisiä rakennuksia Tukholmaan. Kertaustyylejä edustava Carl Georg Brunius suunnitteli Lundin tuomiokirkon uudistustyöt.[1] Helgo Zettervall jatkoi monien muiden kirkkojen uudistustöillä. Saksalainen F. A. Stüler piirsi Tukholmaan Kansallismuseon uusrenessanssirakennuksen, joka valmistui 1866.[2]
1900-luvun alussa keskiluokan vaurastumisen myötä rakennettiin ympäri maata hienoja yksityistaloja. Kartanoiden ja barokkilinnojen rakennusperinteeseen yhdistettiin vaikutteita arts and crafts -liikkeestä. Yksilöllisissä rakennuksissa käytettiin paljon puuta ja tiiltä. Carl Westmanin piirtämä Tukholman raatihuone on esimerkki kansallisromanttisesta julkisesta rakennuksesta.[3] Myös Carl Larssonin maalauksista saatiin inspiraatiota kansallisromanttisiin rakennuksiin ja sisustuksiin.[2]
Funktionalismi tuli Skandinaviaan Tukholman maailmannäyttelyssä 1930, jossa Gunnar Asplund oli pääsuunnittelijana.[4] Kansankodissa piti tuottaa kohtuuhintaisia toimivia asuntoja kaikille. Seuraavan neljänkymmenen vuoden ajan Ruotsin arkkitehtien tärkein tehtävä oli asuntojen suunnittelu. Tasakatot ja suuret ikkunat eivät ole käytännöllisiä pohjoisen ilmastossa ja muutenkin puhtainta funktionalismia pehmennettiin kansallisilla vaikutteilla. Asplundin Göteborgin raatihuoneen lisärakennus on puhtaaksiviljelty esimerkki tuolta kaudelta.[3]
Vapaampaa suunnittelua toteutettiin kirkkorakennuksissa kuten Carl Nyrénin Tukholmaan piirtämässä Lidingön kappelissa (1964). Brittiläissyntyisen Ralph Erskinen asuinalue Gävlessä (1972-1980) aloitti asuinrakennusten uuden aikakauden. Nuorempi sukupolvi on tulkinnut vapaasti modernismin muotokieltä.[2] Voimakas asuntorakentuminen jatkui. Valta siirtyi kuitenkin vähitellen arkkitehdeilta rakennusteollisuudelle. 1980-luvun taloudellisen nousukauden myötä asiakkaan rooli tuli tärkeämmäksi.[3] 1980-luvun postmodernit kokeilut vaihtuivat 1990-luvulla monitahoiseen tyylilajien kirjoon, missä yksikään tyyli ei noussut toisten yli määrääväksi.[2]
2000-luvulla arkkitehtuurin rajat muuttuivat, ja aiemmin tietokoneella piirretyt kuvat toteutettiin luonnossa. Samaan aikaan tultiin tietoiseksi ilmaston asettamista rajaehdoista. Kun ulkomaalaisten arkkitehtien rakennuksia toteutettiin Ruotsissa, "ruotsalaisen" arkkitehtuurin määritelmä muuttui. Ruotsalaisten yksityishenkilöiden remonteista tuli televisio-ohjelmien materiaalia, ja joistakin arkkitehdeista tuli julkkiksia.[5]
Lähteet
muokkaa
- ↑ a b Sverige - arkitektur (fra barok til 1850) Den Store Danske
- ↑ a b c d Sverige - arkitektur (1850-) Den Store Danske
- ↑ a b c Rasmus Waern: Architecture in Sweden Swedish Culture. 2001. Swedish Institute. Arkistoitu 3.11.2012. Viitattu 12.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Stockholm Exhibition, Stockholm, Sweden, Elevation of advertising tower MoMA
- ↑ 00-tal (Arkistoitu – Internet Archive) Arkitekturmuseet (ruotsiksi)