Ropsu (Jaaman piiri)
Ropsu[1] (ven. Ро́пша, Ropša) on kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Narvusin kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Kullanjoen varrella[2] kaksi kilometriä Suuresta-Narvusista[3] etelään. Kylässä on 106 asukasta (vuonna 2010)[4].
| Ropsu Ропша, Ropša |
|
|---|---|
  Ropsu |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Alue | Leningradin alue |
| Piiri | Jaaman piiri |
| Kunta | Narvusi |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | kylä |
| Väkiluku (2010) | 106 |
Kylän itäpuolelta Kullanjoen rannalta on löydetty kolmen kumpuhaudan ryhmä, joka ei ole säilynyt[5]. Ropsun paikalla sijainnut Iserschoin kylä mainitaan ruotsalaisten vuosina 1618–1623 laatimassa maakirjassa[6]. Samanniminen kartano (ven. Ižorskaja myza) sijaitsi nykyisen Udarnikin kylän paikalla[2]. Vuonna 1848 Ropsun kylässä ja kartanossa asui 146 inkerikkoa ja 92 inkerinsuomalaista. Inkerikot kuuluivat Haavikon ortodoksiseen ja suomalaiset Kosemkinan luterilaiseen seurakuntaan.[7] Ropsun suomalaissukuja olivat Ahonen, Mustonen, Pukonen, Ryöti ja Saksa[8]. Vuonna 1862 kylässä oli 34 taloa ja 231 asukasta. Talonpojat olivat tilanomistajan maaorjia.[9] Vuonna 1899 Ropsu kuului kyläkuntana Narvusin volostiin. Väestönlaskennan mukaan sen 382 asukkaasta oli ”suomalaisia” 298, venäläisiä 55 ja ”sekoittuneita” 29. Luterilaisia kylässä oli 148 henkeä.[10]
Neuvostoaikana Ropsu muodosti aluksi Narvusin volostiin kuuluneen kyläneuvoston. Vuodesta 1924 lähtien se kuului Suuren-Narvusin kyläneuvostoon. Vuonna 1958 kylässä oli 220 asukasta.[11]
Ropsu koostuu puutarhapalstojen ympäröimistä omakotitaloista. Kylän toiseen osaan johtaa Kullanjoen ylittävä ponttoonisilta. Lähistöllä sijaitsee vailla käyttöä oleva karjatila. Kesäasukkaiden määräksi arvioidaan 80 henkeä. Ropsun kautta kulkee Luutsan ja Kopolan (ven. Pervoje Maja) välinen asfaltoitu maantie. Kylästä on linja-autoyhteydet Jaamaan, Ivangorodiin ja Laukaansuuhun.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 202. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c Materialy po obosnovaniju projekta generalnogo plana munitsipalnogo obrazovanija Kuzjomkinskoje selskoje poselenije munitsipalnogo obrazovanija Kingiseppski munitsipalnyi raion Leningradskoi oblasti fgis.economy.gov.ru. 2013. Arkistoitu 2.2.2016. Viitattu 18.2.2017.
- ↑ Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti, s. 95. Sankt-Peterburg: Komitet po vzaimodeistviju s organami mestnogo samoupravlenija Leningradskoi oblasti, 2007. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Itogi Vserossijskoi perepisi naselenija 2010 goda: Leningradskaja oblast (taulukko Tšislennost LO) petrostat.gks.ru. Arkistoitu 15.6.2018. Viitattu 18.2.2017.
- ↑ Lapšin, V. A.: Arheologitšeskaja karta Leningradskoi oblasti. Tšast I: zapadnyje raiony, s. 106. Leningrad: LVVISU, 1990.
- ↑ Andrijašev, A. M.: Materialy po istoritšeskoi geografii Novgorodskoi zemli, s. 456. Moskva: Imperatorskoje obštšestvo istorii i drevnostei rossijskih pri Moskovskom universitete, 1914.
- ↑ v. Köppen, Peter: Erklärender Text zu der Ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 40, 87. St.-Petersburg: , 1867. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Kuusi, Matti. Narvusin suomalaissuvuista. Teoksessa: Ulkosuomalaisia (Kalevalaseuran vuosikirja 62), s. 240. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1982. ISBN 951-717-289-3.
- ↑ Spisok naselnjonnyh mest po svedenijam 1862 goda: Peterburgskaja gubernija, s. 213. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet ministerstva vnutrennyh del, 1864. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Materialy k otsenke zemel v S.-Peterburgskoi gubernii. Tom I: Jamburgski ujezd, vypusk II, s. 2, 7–8. Sankt-Peterburg: Otsenotšno-statistitšeskoje bjuro S.-Peterburgskogo gubernskogo zemstva, 1904. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Spravotšnik istorii administrativno-territorialnogo delenija Leningradskoi oblasti classif.spb.ru. Arkistoitu 26.9.2015. Viitattu 18.2.2017.