Romas Kalanta (22. helmikuuta 1953 Alytus15. toukokuuta 1972 Kaunas) oli liettualainen opiskelija, joka teki polttoitsemurhan protestoidakseen Neuvostoliiton vuonna 1940 tekemää Liettuan miehitystä vastaan. Hänen kuolemansa laukaisi suuria mellakoita Liettuassa.[1]

Muistomerkki paikalla missä Romas Kalanta sytytti itsensä tuleen.

Elämänvaiheita muokkaa

Kalantan perheessä oli neljä poikaa ja Romas oli heistä toiseksi nuorin. Vanhemmat kuuluivat työväenluokkaan ja isä oli kommunistisen puolueen jäsen. Perheen äiti oli kuitenkin sitä mieltä, että hänen poikiensa kuuluu käydä kirkossa ehtoollisella.[2]

Koulussa Kalanta oli keskitason oppilas ja erityisen kiinnostunut historiasta. Opettaja kiinnitti huomionsa siihen, että Kalanta tiesi erityisen paljon Liettuan ja liettualaisten historiasta, mutta Neuvostoliiton historia, jota virallisesti opetettiin, ei häntä kiinnostanut.

Ollessaan 11. luokalla, Kalanta kirjoitti aineessaan, että haluaa aikuisena olla pappi. Hänen vanhempansa kutsuttiin tämän vuoksi koululle puhutteluun, että heidän pojallaan on mielettömiä ideoita. Pian tämän jälkeen Kalanta lopetti koulun ja meni töihin tehtaaseen. Koulua hän kävi iltaoppilaitoksessa.[2]

Romasista varttui hiljainen ja hiukan vetäytyvä nuorimies. Hän piti piirtämisestä ja kitaran soittamisesta ja vietti paljon aikaa Kaunasin puistoissa, joissa kokoontui myös muita nuoria. Hänen tyyliinsä kuuluivat neuvostoviranomaisten inhoamat pitkät hiukset.[2]

Miliisi suhtautui Kaunasin nuorten omaehtoiseen kokoontumiseen kielteisesti ja julisti sen yhdessä nuorten pukeutumistyylin ohella katurauhan häiritsemiseksi.[2]

14. toukokuuta 1972 Kalanta hankki ystävältään kolme litraa bensiiniä ja matkusti Kaunasin keskustaan. Siellä hän meni puistossa kolmen tai neljän (tiedot vaihtelevat) nuoren ryhmän luo, otti takkinsa pois, jätti muistikirjansa maahan, valeli itsensä bensiinillä ja sytytti itsensä tuleen. Muistikirjassa hän selitti tekonsa motiiveja.[2]

Ohikulkijat eivät olleet aluksi uskoa silmiään, mutta paikalle saatiin miliisi ja ambulanssi. Kalanta vietiin sairaalaan, missä lääkärit määrättiin pelastamaan hänet, jotta hänet voitaisiin asettaa syytteeseen ja tuomita. Hänestä ei saisi tulla Liettuan nuorison idolia ja marttyyria. Kalanta kuoli vammoihinsa varhain toukokuun 15. päivän aamulla.[2]

Heti Kalantan kuoltua hänen vanhempansa pidätettiin. Heidät määrättiin kirjoittamaan kirje, jossa he kertoivat, että heidän poikansa teko ei ollut poliittinen. Kirje, jossa he julistivat poikansa olleen mielisairas, julkaistiin kaikissa sanomalehdissä.[2]

Viranomaiset luovuttivat Kalantan ruumiin tämän vanhemmille ja määräsivät hautajaiset pidettäviksi heti. Perheen muita lapsia kiellettiin poistumasta kodistaan. Kun perhe ilmoitti, että he haluaisivat kutsua omaisia hautajaisiin, heille ilmoitettiin, että saavat olla tyytyväisiä siitä, että yleensä saavat pitää hautajaiset. Hautajaisiin ei saanut viedä kukkia. Hautapaikaksi viranomaiset määräsivät hautausmaan reunan, paikan, johon oli yleensä kerätty hautausmaan roskat.[2]

Kaikista peittely-yrityksistä huolimatta tieto Romas Kalantasta levisi ensiksi Kaunasiin ja myöhemmin muualle Liettuaan. Tapauksesta saivat alkunsa Liettuan vuoden 1972 mellakat.[2]

Lähteet muokkaa