Roman de la Rose

Roman de la Rose, Ruusuromaani, on muinaisranskalainen allegorinen runo. Sen alkuosan sepitti Guillaume de Lorris, loppuosan 40 vuotta myöhemmin Jean de Meung. Alku on herkkävivahteinen lemmenruno ja ritarirakkauden sääntökokoelma, jälkipuoli kyyninen, pikkutarkka ja karkean aistillinen.[1]

Roman de la Rose (ed. 1914)
Kuvitusta Roman de la Rosesta.

Lorrisin ja Meungin Ruusuromaanista (noin 1240–1280) muodostui Johan Huizingan mukaan aristokraattisen rakkauden muotojen tietosanakirja, joka ilmentää aikakauden eroottista elämänkäsitystä, elämän esittämistä tietyltä näkökannalta. Tässä mielessä Huizinga rinnastaa Ruusuromaanin ja skolastiikan hallitsevan luokan julkisesti ilmaistun arvomaailman jäsentäjinä.[2] Ruusuromaani levisi satoina käsikirjoituskopioina ja kehittyi aikakautensa kommentoiduimmaksi tekstiksi.[3]

Teos jakautuu kahteen osaan: De Lorrisin kirjoittamat säkeet ammentavat vaikutteita ritarikirjallisuudesta ja ihannoivat Ruusun saavuttamattomuutta. De Meungin kirjoittama, huomattavasti laajempi toinen osa erittelee rakkauden teemoja ja toisaalta sisältää naisvihan sävyjä. Osien välillä on näin ollen jännitteitä.[3]

LähteetMuokkaa

  1. Facta 2001, WSOY 1985, 14. osa, palsta 19
  2. Johan Huizinga: Keskiajan syksy, s. 148–149. 3. painos. WSOY, 2000. ISBN 951-0-15774-0.
  3. a b Hannele Klemettilä: Keskiajan julmuus, s. 213. Jyväskylä: Atena, 2008. ISBN 978-951-796-517-0.

Aiheesta muuallaMuokkaa