Truveeri

Truveerit olivat pohjoisranskalaisia kierteleviä runoilijoita ja muusikoita keskiajalla. Heidän taiteensa oli melko samanlaista eteläranskalaisten trubaduurien kanssa. Truveerien runot ovat kuitenkin eri murteilla kuin trubaduurien.

Ensimmäinen nimeltään tunnettu truveeri oli Chrétien de Troyes, joka vaikutti 1100-luvun lopulla. Muita tunnettuja truveereja on muun muassa Adam de la Halle.

Sana trouvère tai trouveur on pohjoisranskalaisen murteen (langue d’oil) muoto oksitanin kielen (langue d’oc) sanasta trobador. Se tarkoittaa runoilija-säveltäjiä, jotka olivat trubaduurien aikalaisia ja saivat heiltä vaikutteita, mutta tekivät runoutensa Pohjois-Ranskan murteilla. Trubaduurit olivat vanhan oksitaanisen lyyrisen runouden säveltäjiä ja esiintyjiä keskiajalla n.1000–1300 ja truveerien kukoistusaikaa kesti noin 1300-luvun loppuun. Noin 2 400 truveerirunon käsikirjoitusta on löytynyt ja noin 2 100 runoon on säilynyt myös melodia.

Yleinen mielikuva trubaduurista tai truveerista on kylästä kylään kiertelevä hahmo, joka kantaa luuttua selässään. Tällaisia henkilöitä kyllä oli, mutta heitä kutsuttiin sanoilla minstrel (minstreli) tai jongleur (jonglööri) – köyhiä muusikoita, miehiä ja naisia yhteiskunnan laitamilta. Trubaduurit tai truveerit edustivat aristokratiaa musiikin tekemisessä. He olivat runoilijoita ja säveltäjiä, jotka olivat aateliston ylläpitämiä tai he olivat yhtä lailla ylhäisöä itsekin, joille musiikin tekeminen kuului hovin perinteisiin. Trubaduureissa oli kuninkaita, kuningattaria ja kreivittäriä. Laulujen sanat ovat luonnollista heijastumaa aikansa yhteiskunnasta. Usein ne käsittelivät idealisoituja aiheita kohteliaasta rakkaudesta (fine amors katso :grand chant) ja uskonnollisesta omistautumisesta, vaikkakin useat laulut edustivatkin maallisempaa ja suorasukaisempaa käsitystä rakkaudesta.

Tämän musiikkityylin esitystavat ovat arvailujen varassa. Jotkut oppineet ehdottavat, että sitä pitäisi soittaa vapaassa rytmisessä muodossa ja käyttää vain vähän soittimia säestykseen (varsinkin harrastunnelmaisissa teksteissä). Toisten oppineiden ja myös esiintyjien mielestä säestävien instrumenttien ja rytminen esittäminen on yhtä lailla arvokasta. Ainakin yksi moderni kokoonpano esiintyy Trouvere nimellä tänäkin päivänä soittaen kyseiseen aikaan liittyvää musiikkia.

Johannes de Grocheio, pariisilainen musiikin tutkija 1300-luvun alusta, uskoi että truveerien laulut inspiroivat kuninkaita ja aatelismiehiä suurtekoihin ja suuruuteen. ”Tämänkaltaisia lauluja ovat yleensä säveltäneet kuninkaat ja aateliset ja niitä esitettiin kuninkaitten ja prinssien läsnäollessa, jotta heidän mielensä karaistuisi rohkeuteen ja mielenlujuuteen, jalomielisyyteen ja ennakkoluulottomuuteen.” (Page 1997) 1980-luvulta lähtien on naistruveerien olemassaolo tunnustettu tosiasia.

Lähteet

• Bibliography Akehurst, F. R. P. and Judith M. Davis, eds. A Handbook of the Troubadours. Berkeley: University of California Press, 1995. ISBN 0-520-07976-0.
• Butterfield, Ardis. "Monophonic song: questions of category", Companion to Medieval & Renaissance Music. Oxford University Press, 1997. ISBN 0-19-816540-4.
• Doss-Quinby, Eglal; Joan Tasker Grimbert, Wendy Pfeffer, Elizabeth Aubrey (2001). Songs of the Women Trouvères. New Haven: Yale UP. ISBN 0-300-08413-7.
• Goldin, Frederick, translator. Lyrics of the Troubadours and Trouvères: An Anthology and a History. Gloucester, MA: Peter Smith, 1983. ISBN 0-8446-5036-6.
• Hasenohr, Geneviève and Michel Zink, eds. Dictionnaire des lettres françaises: Le Moyen Age. Collection: La Pochothèque. Paris: Fayard, 1992. ISBN 2-253-05662-6.
• O'Neill, Mary (2006). Courtly Love Songs of Medieval France: Transmission and Style in the Trouvère Repertoire. Oxford: Oxford University Press. ISBN 0-19-816547-1.
• Page, Christopher. "Listening to the trouvères". Early Music. Vol. 25, No. 4, November 1997.