Rogaining on Australiasta peräisin oleva suunnistuksen muoto. Kilpailuissa liikutaan 2–5 -henkisillä joukkueilla sarjasta ja kilpailusta riippuen yleensä kahdesta tunnista vuorokauteen. Kilpailijoiden tarkoituksena on kerätä mahdollisimman paljon pisteitä käymällä eriarvoisilla rasteilla haluamassaan järjestyksessä annetun ajan puitteissa.

Kisa huipentuu muutamia minuutteja ennen ajan loppumista viimeisten kisajoukkueiden kiiruhtaessa maaliin. Parhaiden oletetaan ehtivän taivaltaa vuorokauden aikana noin 130 kilometriä.

Kilpailijat saavat palata kilpailukeskukseen syömään, juomaan, lepäämään ja vaihtamaan varusteitaan milloin vain. Voittopalkintoja tärkeämpää on rastien löytämisen riemu, hyvä tunnelma ja uusien ystävien tapaaminen.

Laji sopii niin suunnistajille ja seikkailu-urheilijoille kuin tavallisille kuntourheilijoille, partiolaisille, retkeilijöille ja muille ulkoilusta innostuneille.

Rogaining-suunnistus on peräisin Australiasta, jossa yliopistojen vaelluskerhot järjestivät jo 1940-luvulla vuorokauden kestäviä vaelluksia, joiden rasteilla sai käydä haluamassaan järjestyksessä. Kilpailulajiksi rogaining muodostui 1970-luvulla, jolloin perustettiin ensimmäiset lajiliitot. Lajin nimi pohjautuu kolmen perustajajäsenen etunimien alkukirjaimiin, jotka olivat Rod Phillips, Gail Davis (o.s. Phillips) ja Neil Phillips, joista muodostuu sana RoGaiNe.

Lajin ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut käytiin Australiassa vuonna 1992, jolloin mestaruuksista taisteli 194 kilpailujoukkuetta. Maailmanmestaruuskilpailut käydään kahden vuoden välein, viimeksi vuonna 2022.

Rogaining Suomessa muokkaa

Syksyllä vuonna 2006 Retki-lehden päätoimittaja Mikko Lamminpää toi esille ajatuksen, että Kalke ry järjestäisi seuraavana syksynä ensimmäiset viralliset Rogaining-kilpailut Suomessa. Koko talvi kului tapahtumaa suunnitellessa ja IRF:n (International Rogaining Federation) sääntöjä ja kilpailunjärjestämiseen liittyviä ohjeita opiskellessa.

Ensimmäinen Retki-Rogaining näki päivänvalon Jämin tunnetusti hyväkulkuisissa kangasmaastoissa 22.–23.9.2007. Tapahtuma saavutti heti laajan suosion, ja ensimmäiseen tapahtumaan osallistui kaikkiaan liki 180 innokasta ulkoilmaihmistä.

Vuonna 2008 järjestettiin lajin ensimmäiset avoimet SM-kilpailut Seitsemisen kansallispuiston lähistöllä Kurussa. Toiseen Retki-Rogainingiin 16.–17.8.2008 osallistui jo yli 260 kilpailijaa. Mukana kilpailussa oli myös suuri joukko venäläisiä ja virolaisia rogaining-harrastajia.

Suomalaisten menestys arvokisoissa muokkaa

Suomalaisista on maailman mestaruuden voittanut Iiro Kakko vuonna 1998 Kanadassa australialaisen Nigel Aylottin kanssa. Petteri Muukkonen & Hannu-Pekka Pukema voittivat ensimmäisenä suomalaisparina yleisen sarjan maailmanmestaruuden vuonna 2015 Kiilopäällä pidetyissä kilpailuissa. Maailmanmestareita ovat myös Seppo Mäkinen ja Ulla Silventoinen, jotka voittivat vuonna 2010 mestaruuden Uudessa-Seelannissa sekajoukkueiden sarjassa. Eero Jäppinen ja Janne Mononen voittivat Euroopan mestaruuden vuonna 2009 Ylläksellä, Seppo Mäkinen ja Hannu Oja vuonna 2010 Ukrainassa, Tommi Tölkkö espanjalaisen Olivar Aurelion kanssa vuonna 2013 Espanjassa.

ERC 2009 Ylläs muokkaa

 
Rogaining EM-kilpailu 2009, Yllästunturi

Kalke ry anoi IRF:ltä Rogaining EM-kilpailuja syksyllä vuonna 2008. Tiukka kisa käytiin Keski-Euroopan kandidaatin kanssa, mutta voiton vei Suomi ja Ylläs.

Elokuun puolivälissä Ylläksen komeisiin tunturimaastoihin kokoontui kaikkiaan 567 kisaajaa taistelemaan EM-mitaleista 12 eri sarjassa.

Kisoissa saatiin myös lisää suomalaisia arvokisamenestyjiä, sillä EM-kultaa ripustettiin miesten avoimessa sarjassa Multisport.fi-joukkueen Eero Jäppisen ja Janne Monosen kaulaan. Kultamitalin kahmaisivat myös miesten veteraanisarjassa joukkueella Scandinavian Outdoor Store kisanneet Juha Prittinen ja Jouni Nurminen sekä miesten superveteraaneissa Keravan Urheilijoiden Mauno Kettunen ja Pekka Muukkonen.

WRC 2015 Kiilopää muokkaa

Vuonna 2015 Saariselällä järjestettiin Rogainingin maailmanmestaruuskilpailut. Yleisen sarjan mestareiksi suunnistivat Petteri Muukkonen ja Hannu-Pekka Pukema.

Aiheesta muualla muokkaa