Robert Fuchs
Robert Fuchs (15. helmikuuta 1847 Frauental an der Laßnitz – 19. helmikuuta 1927 Wien) oli itävaltalainen säveltäjä ja musiikkipedagogi.[1][2]
Fuchs oli musikaalisesta perheestä. Hänen isänsä Patriz Fuchs (1789–1867) oli säveltäjä, kuten myös hänen isoveljensä Johann Nepomuk Fuchs. Vuonna 1865 Robert Fuchs muutti Wieniin, jossa opiskeli Anton Brucknerin, Felix Otto Dessoffin ja Joseph Hellmesberger vanhemman johdolla. Kymmenen vuotta myöhemmin hänestä itsestään tuli musiikin teorian professori Wienissä. Tässä tehtävässä hän toimi 37 vuoden ajan. Fuchsilla oli lukuisia tunnettuja oppilaita, kuten George Enescu, Edmund Eysler, Leo Fall, Richard Heuberger, Erich Wolfgang Korngold, Gustav Mahler, Eusebius Mandyczewski, Franz Schmidt, Franz Schreker, Jean Sibelius, Robert Stolz, Richard Strauss, Hugo Wolf ja Alexander von Zemlinsky.[1]
Fuchsin tuotantoon kuuluu sinfonioita, kaksi oopperaa (Die Königsbraut, Die Teufelsglocke), kamarimusiikkia eri kokoonpanoille, konsertto pianolle, piano- ja urkuteoksia, lauluja sekä messuja. Fuchs tunnetaan kuitenkin parhaiten viidestä serenadista, jotka sävelsi jousi- ja kamariorkestereille.[1] Fuchsin sävellystyyliin vaikutti esimerkiksi hänen ystävänsä Johannes Brahms.[2][1] Säveltäjänä ja pedagogina toimimisen lisäksi Fuchs työskenteli urkurina Wienin piaristikirkossa sekä keisarinhovissa ja Gesellschaft der Musikfreunden konserttien kapellimestarina.[1]
Fuchs sai kunniahaudan Wienin keskushautausmaalta.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f Robert Fuchs Jarmandi
- ↑ a b Robert Fuchs AllMusic