Riukiunkaniini

Riukiunkaniini (Pentalagus furnessi) on Japanille kuuluvilla Riukiusaarilla elävä alkukantainen jänislaji. Se on jäänne muinaisista jäniksistä, jotka elivät Aasiassa, mutta kuolivat mantereelta myöhemmin. Sitä kutsutaankin eläväksi fossiiliksi.

Riukiunkaniini
Amami rabbit Stuffed specimen.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Erittäin uhanalainen [1]

Erittäin uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jäniseläimet Lagomorpha
Heimo: Jänikset Leporidae
Suku: Riukiunkaniinit
Pentalagus
Laji: furnessi
Kaksiosainen nimi

Pentalagus furnessi
(Stone, 1900)

Riukiunkaniinin levinneisyys
Riukiunkaniinin levinneisyys
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Riukiunkaniini Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Riukiunkaniini Commonsissa

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Riukiunkaniineilla on lyhyet jalat, tanakka vartalo ja suhteellisen isot ja käyrät kynnet. Sen pituus on 43–51 cm ja hännän pituus noin 15 mm. Korvat ovat noin 45 millimetrin pituiset eli varsin pienikokoiset muihin jäniksiin verrattuna. Ruumiinpaino on täysikasvuisella riukiunkaniinilla 2–3 kiloa. Turkki on pörröinen ja tiheä. Se on selästä tummanruskea ja sivuilta punaruskea, vatsan puolelta se on vaaleampaa punaruskeaa.[2]

Erikoista riukiunkaniinissa on myös sen käyttämä kutsuhuuto, joka on hieman samantapainen kuin piiskujäniksillä. Useimmilla jäniksillä ei ole kykyä luoda kutsuhuutoja.

LevinneisyysMuokkaa

Riukiunkaniinia tavataan ainoastaan kahdella pienellä saarella, Amami Ōshimalla ja Tokunoshimalla, jotka sijaitsevat eteläisen Kyūshūn ja Okinawan välillä. Saaria peitti aiemmin tiheä ja märkä metsä (etenkin tammia), mutta näistä alkuperäismetsistä on 70 - 90 % hävitetty vuoden 1980 jälkeen. Riukiunkaniini sopeutuu kuitenkin myös muuttuneisiin metsiin ja sitä tavataan nyt alkuperäisten metsien lisäksi käpypalmustoissa ja heinäisillä alueilla. Se välttää asutusta ja viljelmiä.

ElintavatMuokkaa

Riukiunkaniinit ovat aktiivisia yöllä. Päivällä ne nukkuvat piilossa, esimerkiksi luolissa. Poikaselle emo kaivaa kolon, jonka se peittää päivän ajaksi. Yöllä emo avaa kolon, ruokkii poikaset ja sulkee sen uudelleen maalla ja kasveilla.

LisääntyminenMuokkaa

Riukiunkaniini synnyttää yleensä yhden, harvoin kaksi poikasta.

UhatMuokkaa

Riukiunkaniinien metsästys loppui virallisesti vuonna 1921, jolloin Japani antoi sille virallisen suojelustatuksen. Suurimpia uhkia ovat kuitenkin metsän raivaus sekä koirat, kissat ja muut ihmisen alueelle tuomat eläimet. Erityisesti mangustit, joita asukkaat vapauttivat saarille tappamaan myrkyllisiä käärmeitä, ovat vakava uhka kaniinin tulevaisuudelle. Metsän raivaus vaikuttaa paitsi elintilan vähenemiseen, myös siihen, että päivällä nukkuvat kaniinit ovat helppoja saaliita petoeläimille, joilta ne eivät pääse suojaan.

LähteetMuokkaa

  1. Yamada, F & Sugimura, K.: Pentalagus furnessi IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.7.2014. (englanniksi)
  2. http://animaldiversity.ummz.umich.edu/site/accounts/information/Pentalagus_furnessi.html (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa