Rikkasepät (Throscidae) on yksi seppämäisten kovakuoriaisten yläheimoon kuuluvista heimoista. Ryhmä tunnettiin aikaisemmin valekauniaisina.

Rikkasepät
Pensasrikkaseppä (Trixagus dermestoides)
Pensasrikkaseppä (Trixagus dermestoides)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kovakuoriaiset Coleoptera
Alalahko: Erilaisruokaiset Polyphaga
Osalahko: Elateriformia
Yläheimo: Seppämäiset Elateroidea
Heimo: Rikkasepät
Throscidae
Laporte, 1840
Katso myös

  Rikkasepät Wikispeciesissä
  Rikkasepät Commonsissa

Heimo on varsin pieni ja siihen kuuluu maailmanlaajuisesti vain noin 150 lajia, joista Pohjoismaissa ja Baltiassa on tavattu kahdeksan. Suurin osa lajeista kuuluu sukuihin Aulonothroscus ja Trixagus.[1]

Piirteitä muokkaa

Lähisukulaistensa seppien ja sepiköiden tapaan aikuisilla rikkasepillä on ponnahdusmekanismi, jolla ne voivat selälleen jouduttuaan kääntyä oikeinpäin tai vaikkapa paeta saalistajalta. Kuoriaiset ovat pieniä, useimmat 3–5 mm:n pituisia, mutta tunnetaan alle millimetrin kokoiseksi jääviä lajeja. Kuoriaiset muistuttavat ulkoasultaan ja elintavoiltaan seppiä, mutta tuntosarvien kärjessä on kolmijaokkeinen nuijamainen laajentuma. Lajit ovat myös keskenään varsin samankaltaisia, muodoltaan soikeita ja väritykseltään vaihtelevan ruskeita. Häirittynä rikkasepät painavat raajansa ja tuntosarvensa ruumista vastaan ja teeskentelevät kuollutta. Tällöin ne muistuttavat paljolti kasvien siemeniä.[1]

Elinympäristö ja elintavat muokkaa

Rikkaseppien elintavat tunnetaan melko huonosti. Aikuiset kuoriaiset ovat liikkeellä erityisesti kesä-heinäkuun vaihteessa ja niiden etsiminen on helpointa haavimalla tai oksia karistelemalla. Kuoriaiset parveilevat matalalla kasvillisuudessa sekä puiden rungoilla. Öisin niitä voi lentää kirkkaiden valojen luokse, jolloin kuoriaisia voi harhautua myös sisätiloihin. Aikuiset rikkasepät eivät ilmeisesti nauti ravintoa lainkaan.[1]

Aikuiset kuoriaiset kuoriutuvat koteloistaan syksyllä, talvehtivat maassa karikkeen joukossa, ja lähtevät liikkeelle uudestaan keväällä. Sään muuttuessa liian viileäksi, ne voivat vaipua uudestaan talvihorrokseen.[1]

Toukkien elintavoista ei tiedetä juuri mitään. Toukat elävät yleensä maassa ja imevät ravintonsa kasvien juurten kärkiosista tai sienijuuresta. Muutamien lajien toukat elävät onttojen puiden onkaloiden mulmissa. Toukan kehitys lienee kaksivuotinen, mutta huonoissa oloisuhteissa voi kestää pitempäänkin.

Lajit Suomessa muokkaa

Suomesta on tavattu kahdeksan rikkaseppälajia, joista yksi on luokiteltu Suomen kansallisessa uhanalaisarvioinnissa 2010 äärimmäisen uhanalaiseksi (CR), yksi erittäin uhanalaiseksi (EN) ja yksi vaarantuneeksi (VU). Lisäksi kaksi lajia jätettiin puutteellisten tietojen vuoksi arvioimatta (NE).[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e K. Heliövaara, I. Mannerkoski, J. Muona, J. Siitonen & H. Silfverberg: Hyppivät ja hohtavat – Suomen sepät, sepikät, rikkasepät ja jalokuoriaiset. Helsinki: Metsäkustannus Oy, 2014. ISBN 978-952-6612-38-6. s. 18, 31–32, 38–39 ja 206–217

Aiheesta muualla muokkaa