Riigikogun vaalit 2003

Riigikogun, eli Viron parlamentin vaalit järjestettiin 2. maaliskuuta 2003. Viiden prosentin äänikynnyksen ylitti kuusi puoluetta. Vaalien tulos oli yllätys, koska vain kaksi vuotta aiemmin perustettu Res Publica nousi maan suurimmaksi puolueeksi Edgar Savisaaren johtaman Keskustapuolueen rinnalle. Itse puheenjohtaja Savisaar oli kuitenkin maan äänikuningas. Oikeistolaisen Res Publican menestystä oli osattu odottaa, mutta sen kannatuksen ei uskottu yltävän niin suureksi. Sen sijaan Keskustapuolueen odotettiin saavan pari lisäpaikkaa, mutta se onnistuikin vain pitämään paikkamääränsä samana kuin edeltävissä vuoden 1999 vaaleissa.. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun kaksi puoluetta sai saman paikkamäärän riigikogussa.[1]

Riigikogun vaalit 2003
Viro
1999 ←
2. maaliskuuta 2003 → 2007

Kaikki 101 paikkaa Riigikoguun
51 paikkaa tarvitaan enemmistöön
Äänestysprosentti 58,2 %
  Ensimmäinen puolue Toinen puolue Kolmas puolue
  Edgar Savisaar 2005-crop.jpg Juhan-Parts.jpg Siim Kallas 3.JPG
Johtaja Edgar Savisaar Juhan Parts Siim Kallas
Puolue Keskusta Res Publica Reformi
Saadut paikat 28 28 19
Paikkojen muutos Muuttumaton 0 Nousua 28 Nousua 1
Äänet 125 709 121 856 87 551
Kannatus 25,40 % 24,62 % 17,69 %
Muutos Nousua 2,0 %-yks. Uusi puolue Nousua 1,79 %-yks.

  Neljäs puolue Viides puolue Kuudes puolue
  Villu Reiljan, Eesti ettevõtja ja endine poliitik 2001.jpg Tunne Kelam - Europeana 1989 - Object Showcase 2.jpg Ivari Padar MEP 01.JPG
Johtaja Villu Reiljan Tunne Kelam Ivari Padar
Puolue Viron Kansanliitto Isänmaaliitto Maltilliset
Saadut paikat 13 7 6
Paikkojen muutos Nousua 6 Laskua 11 Laskua 11
Äänet 64 463 36 169 34 847
Kannatus 13,0 % 7,3 % 7,0 %
Muutos Nousua 5,7 %-yks. Laskua 8,8 %-yks. Laskua 8,2 %-yks.

Pääministeri ennen vaaleja

Siim Kallas
Reformi

Uusi pääministeri

Juhan Parts
Res Publica

EnnakkoasetelmaMuokkaa

Vuoden 1999 riigikogun vaalien jälkeen Virossa oli ollut kaksi hallitusta, joista viimeisin Siim Kallasin hallitus oli toiminut runsaan vuoden sen jälkeen, kun Isänmaaliiton Mart Laarin hallitus kaatui skandaaliin. Lisäksi maan politiikkaa olivat ravistelleet viimeisen parin vuoden aikana ennen vaaleja useat skandaalit. Res Publican vahvimpia aseita olivat Savisaaren Keskustapuolueeseen kohdistuneet syytteet, joihin liittyi lahjonta ja korruptio. Keskustapuolue kuitenkin sai menestystä populistisella retoriikalla ja sai torjuntavoiton.[2]

VaaliteematMuokkaa

Ennen vaaleja Res Publica asettui selvästi Keskustapuolueen vastustajaksi iskulauseenaan "Vali kord!" ("Valitse järjestys!") ja onnistui vakuuttamaan äänestäjät populistisella retoriikallaan olevansa vankka vaihtoehto Keskustapuolueelle. Sillä oli vahva nuoriin vapaaehtoisiin perustunut aktiivinen kampanja, jossa vaalit tuotiin poikkeuksellisesti kadunkulkijoiden keskuuteen. Puolue lupaili puheenjohtaja Juhan Partsin laittavan maan järjestykseen ja kuntoon sekä tuovan mukanaan uuden aallon Viron jähmettyneeseen politiikkaan. Res Publica tarjosi uutta nopeaa muutosta ja ennen kaikkea vakautta. Maahan oli saatava vahva hallitusvalta, järjestystä, vakautta ja turvallisuutta. Oikeuslaitoksesta oli tehtävä vahvempi ja korruptio oli kitkettävä.

Vaalien jälkeenMuokkaa

Maan suurimmaksi puolueeksi äänimäärällä noussut Keskustapuolue syrjäytettiin hallitusneuvotteluissa, ja maahan tuli porvarihallitus, jonka muodostivat Res Publica, Viron reformipuolue ja Viron kansanliitto. Hallitus kaatui kahden vuoden päästä maaliskuussa 2005 koko alkuvuoden kestäneen kriisin jälkeen Res Publican menetettyä Reformipuolueen luottamuksen. Res Publica jäi itsenäisenä puolueena lyhyeksi ilmiöksi, kuten monet muutkin puolueet Viron politiikassa. Res Publica yhdistyi kesäkuussa 2006 oikeistolaisen Isänmaaliiton kanssa Isänmaan ja Res Publican liitoksi (IRL). Vuoden 2007 vaalien tuloksen myötä Res Publicasta ei ollut jäljellä juuri muuta kuin maininta IRL:n nimessä.

TuloksetMuokkaa

Tulokset verrattuina vuoden 1999 riigikogun vaaleihin

Puolueet Äänet Paikat
Ääniä % +/– Paikat +/–
Viron keskustapuolue 125 709 25,40 +2,0 28 0
Res Publica 121 856 24,62 Uusi 28 +28
Viron reformipuolue 87 551 17,69 +1,79 19 +1
Viron Kansanliitto 64 463 13,0 +5,7 13 +6
Isänmaaliitto 36 169 7,3 –8,8 7 –11
Kansanpuolue Maltilliset 34 847 7,0 –8,2 6 –11
Viron yhdistynyt kansanpuolue 5 464 1,0 –1,2 0 –6
Viron kristillinen kansanpuolue 5 275 1,1 –1,3 0 0
Viron itsenäisyyspuolue 2 705 0,6 Uusi 0 0
Viron sosiaalidemokraattinen työväenpuolue 1 059 0,4 Uusi 0 0
Viron venäläinen puolue 990 0,2 –1,8 0 0
Sitoutumattomat ehdokkaat 2 161 0,4 –1,1 0 0
Yhteensä 494 888 100 % 101
Lähde: IPU (englanniksi)

PuoluelyhenteetMuokkaa

K = Keskustapuolue RE = Reformipuolue
M = Kansanpuolue maltilliset (Maltilliset) RP = Res Publica
R = Viron Kansanliitto IL = Isänmaaliitto
EÜRP = Viron yhdistynyt kansanpuolue EKRP = Kristillinen kansanpuolue
EIP = Itsenäisyyspuolue ESDTP = Sosiaalidemokraattinen työväenpuolue
VEE = Venäläinen puolue


Henkilömandaatilla läpipäässeet ehdokkaatMuokkaa

Virossa on käytössä sekavalintamenettely vaaleissa. Ehdokas voidaan valita henkilömandaatin (isikumandaat), vaalipiirimandaatin (ringkonnamandaat) tai kompensaatiomandaatin (kompensatsioonimandaat) kautta. Heti ensiksi ääntenlaskun alettua katsotaan onko kukaan saanut henkilömandaattiin oikeuttavaa äänimäärää. Tämä mandaatti määritellään suhdeluvun (kvoot) kautta. Suhdeluku eli kvoot saadaan aikaiseksi jakamalla vaalipiirissa annetut äänet vaalipiirin mandaattipaikkojen määrällä. Tästä saadun luvun pitää olla vähintään 1,001, jotta tulee valituksi henkilömandaatilla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että henkilömandaatin saaneet ehdokkaat ovat vaalipiiriensä menestyneimpiä eli ääniharavia.

Ehdokas Puolue Suhdeluku (kvoot)
Edgar Savisaar K 2,399
Siim Kallas RE 1,937
Tõnis Palts RP 1,391
Andrus Ansip RE 1,384
Urmas Paet RE 1,347
Juhan Parts RP 1,345
Külvar Mand RE 1,302
Taavi Veskimägi RP 1,165
Vilja Savisaar K 1,156
Villu Reiljan R 1,116
Mihhail Stalnuhhin K 1,112
Signe Kivi RE 1,065
Ivari Padar M 1,029
Marko Pomerants RP 1,001

Kansanedustajiksi valitutMuokkaa

Riigikogun vuoden 2003 vaaleissa 101 paikkaiseen parlamenttiin ehdokkaina oli 954 henkilöä, joista 16 oli sitoutumattomia, puolueisiin kuulumattomia ehdokkaita.

Toomas Alatalu | Küllo Arjakas | Jüri Šehovtsov | Enn Eesmaa | Mati Jostov | Arnold Kimber | Peeter Kreitzberg | Heimar Lenk | Robert Lepikson | Värner Lootsmann | Jaanus Marrandi | Sven Mikser | Harri Õunapuu | Siiri Oviir | Nelli Privalova | Kaarel Pürg | Mailis Rand (Mailis Reps) | Vilja Savisaar | Edgar Savisaar – isikumandaat | Evelyn Sepp | Ain Seppik | Mark Soosaar | Mihhail Stalnuhhin | Liina Tõnisson | Toivo Tootsen | Marika Tuus | Toomas Varek | Vladimir Velman

HuomautuksetMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. ESTONIA: parliamentary elections Riigikogu, 2003 archive.ipu.org. Viitattu 14.3.2021.
  2. Deadlock in Estonia election news.bbc.co.uk. 3.3.2003. Viitattu 20.3.2021. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa