Avaa päävalikko

Sven Mikser (8. marraskuuta 1973 Tartto) on virolainen sosiaalidemokraattinen poliitikko ja Viron entinen ulkoministeri. Hänet valittiin Euroopan parlamenttiin kaudelle 2019–2024. [1]

Sven Mikser
Mikser syyskuussa 2014
Mikser syyskuussa 2014
Viron ulkoministeri
Ratasin I hallitus
23.11.2016–29.4.2019
Edeltäjä Jürgen Ligi
Seuraaja Urmas Reinsalu
Viron puolustusministeri
Kallaksen hallitus
28.1.2002–10.4.2003
Rõivasin I hallitus
26.3.2014–9.4.2015
Rõivasin II hallitus
9.4.2015–14.9.2015
Edeltäjä Jüri Luik
Urmas Reinsalu
Seuraaja Margus Hanson
Hannes Hanso
Henkilötiedot
Syntynyt 8. marraskuuta 1973 (ikä 45)
Tartto
Tiedot
Puolue Sosiaalidemokraattinen puolue
Muut puolueet Keskustapuolue
(vuoteen 2005)

Aiemmin Mikser on toiminut Viron ulkoministerinä vuosina 2016–2019 sekä puolustusministerinä vuosina 2002–2003 ja 2014–2015. Mikser oli Viron sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja vuosina 2010–2015. Ennen liittymistään sosiaalidemokraatteihin Mikser toimi Keskustapuolueessa.

OpinnotMuokkaa

Ennen politiikkaan lähtemistään Mikser ehti jonkin verran aloitella akateemista uraa. Valmistuttuaan ylioppilaaksi 1992 Paiden lyseosta (vir. Paide 1. keskkool) hän aloitti Tarton yliopistossa englannin kielen ja kirjallisuuden opinnot ja valmistui maisteriksi 1996. Vuodet 1996–1999 Mikser toimi Tarton yliopiston germaanis-romaanisen laitoksen assistenttina. Mikser on edelleen Tarton yliopiston konsistorin jäsen.

Poliittinen uraMuokkaa

Mikser oli Keskustapuolueen poliittinen sihteeri vuosina 1998–1999 ja kansanedustaja 1999–2005. Sosiaaliliberaalit Mikser ja Peeter Kreitzbergin erosivat Keskustapuolueesta ja liittyivät sosiaalidemokraatteihin 16. maaliskuuta 2005. Keskustapuolueen jäsen hän oli ollut vuodesta 1995. Mikserin ja Kreitzbergin ero oli aikanaan ikävä isku Edgar Savisaaren johtamalle keskustalle.

Mikserin aloitteesta järjestettiin 16. maaliskuuta 2005 luottamusäänestys, joka päättyi oikeusministeri Ken-Marti Vaherin ja lopulta koko Juhan Partsin hallituksen eroon. 29. toukokuuta 2009 hänet valittiin Naton parlamentaarisen yleiskokouksen varapuheenjohtajaksi. Vuoden 2011 Riigikogun vaalit olivat Mikserin uran suurimpia menestyksiä. Hän sai koko maassa kahdeksanneksi eniten ääniä (7 431 ääntä)[2] ja Sosiaalidemokraattinen puolue oli Mikserin vaalipiirissä Järva- ja Viljandimaalla suurimman kannatuksen saanut puolue 27,4 prosentin ääniosuudella. Uudeksi Viron politiikan tähdeksi luonnehdittu Mikser johdatti puolueen suureen vaalivoittoon melkein kaksinkertaistaen puolueen paikkamäärän kymmenestä edustajasta yhdeksääntoista.

Helmikuussa 2014 Andrus Ansip ilmoitti eroavansa pääministerin tehtävistä, minkä seurauksena istuva hallitus hajotettiin. Uusi hallitus muodostettiin reformipuolueen ja sosiaalidemokraattisen puolueen välille, ja se jatkoi huhtikuun 2015 vaaleihin saakka. Mikser jatkoi puolustusministerinä myös vaalien jälkeisessä hallituksessa.[3]

Mikser on aktiivinen muillakin yhteiskunnan aloilla. Marraskuussa 2004 hänet valittiin maan suurimman urheiluliiton, Viron yleisurheiluliiton puheenjohtajaksi. Mikser oli aikanaan pituushypyssä nuorten sarjassa Viron mestari. 23. helmikuuta 2006 Mikser kuitenkin ilmoitti luopuvansa liiton johdosta Riigikogun työmäärän ja perhe-elämän takia.[4]

Jevgeni Ossinovski ilmoitti toukokuun 2015 alussa haastavansa Mikserin sosiaalidemokraattien puheenjohtajana kesäkuun puoluekokouksessa. Muutamaa päivää ennen puoluekokousta Mikser ilmoitti vetäytyvänsä äänestyksestä ja sosiaalidemokraatit valitsivat Ossinovskin puolueen uudeksi puheenjohtajaksi.[5]

LähteetMuokkaa

  1. Etusivu | Sven MIKSER | Parlamentin jäsenet | Euroopan parlamentti www.europarl.europa.eu. Viitattu 9.7.2019.
  2. Mandaatide omandamise viis vvk.ee. 8.3.2011. Viitattu 27.6.2012. (viroksi)
  3. Viron reformipuolue ja sosiaalidemokraatit solmivat hallitussopimuksen 20.3.2014. Yle. Viitattu 20.3.2014.
  4. Sven Mikser astub Eesti Kergejõustikuliidu presidendi kohalt tagasi Postimees.ee. 23.2.2006. Viitattu 27.6.2012. (viroksi)
  5. Laats, J. M. & Tambur, S.: Ossinovski named Social Democrat head 1.6.2015. ERR News. Viitattu 14.6.2015. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa