Richard Dawkins
Clinton Richard Dawkins FRS (s. 26. maaliskuuta 1941 Nairobi, Kenian siirtomaa ja protektoraatti) on englantilainen eläintieteilijä, evoluutiobiologi ja tieteen kansantajuistaja. Hän toimi Oxfordin yliopistossa ensimmäisenä tieteen kansantajuistamisen professorina 1995–2008.[2][1]
| Richard Dawkins | |
|---|---|
 Richard Dawkins vuonna 2010 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt |
26. maaliskuuta 1941[1] Nairobi, Kenian siirtomaa ja protektoraatti[1] |
| Kansalaisuus | Yhdistynyt kuningaskunta[1] |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja |
Nikolaas Tinbergen[2]  |
| Instituutti | Oxfordin yliopisto[2] |
| Opettaja | Nikolaas Tinbergen |
| Oppilaat | Alan Grafen ja Mark Ridley |
| Tutkimusalue | Etologia ja evoluutiobiologia |
| Palkinnot |
Lontoon eläintieteellisen seuran hopeinen mitali (1989)[2] Faraday-palkinto (1990)[2] Kistler-palkinto (2001)[2] |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| www.richarddawkins.net | |
Dawkins tunnetaan evoluutioteoriaa käsittelevistä kirjoistaan. Hän nousi julkisuuteen vuonna 1976 kirjallaan Geenin itsekkyys, joka kansantajuisti geenivalintaa painottavan evoluutionäkemyksen ja esitteli käsitteen meemi. Vuonna 1982 hän esitteli teorian laajennetuista fenotyypeistä kirjassaan The Extended Phenotype. Dawkins on esiintynyt lukuisissa televisio-ohjelmissa, joissa on käsitelty evoluutiobiologiaa, kreationismia, uskontoa, skeptisismiä ja ateismia.[2][1]
ElämäMuokkaa
Richard Dawkins syntyi Nairobissa Keniassa vuonna 1941 ja asui ensimmäiset kahdeksan elinvuottaan Itä-Afrikassa, kunnes perhe muutti vuonna 1949 Englantiin. Vuosina 1959–1962 Dawkins opiskeli eläintiedettä Balliol Collegessa Oxfordissa. Hän valmistui 1962 ja aloitti sen jälkeen tohtorin väitöskirjan tekemisen. Hänen ohjaajanaan toimi Nobel-palkittu biologi Nikolaas Tinbergen. Hän suoritti jatkotutkinnon 1966 ja sai apulaisprofessuurin eläintieteen alalta Kalifornian yliopistosta Berkeleystä, jossa hän toimi 1967–1969. Sen jälkeen hän palasi Oxfordiin eläintieteen nuoremmaksi professoriksi ja toimi vuodesta 1990 vanhempana professorina. Vuonna 1995 Dawkins nimitettiin kansantajuistamisen professoriksi (Charles Simonyi Chair for the Public Understanding of Science).[2][1] Prospect-lehden vuonna 2005 julkaistulla sadan tunnetun älykön listalla Dawkins sijoittui Noam Chomskyn ja Umberto Econ jälkeen kolmanneksi.[3] Dawkins jäi professorin toimesta eläkkeelle vuonna 2008.[1]
Ateismi ja rationalismiMuokkaa
Kirjassaan Jumalharha Dawkins arvosteli T. H. Huxleyn näkemystä agnostisismista ja esitti, että Jumalan olemassaolo on tieteellinen hypoteesi siinä missä jokin muu. Hänen mukaansa saatavilla olevien todisteiden ja päättelyn avulla yksilö voi arvioida Jumalan olemassaololle todennäköisyyden, joka asettaa hänet portaattomalle asteikolle, josta Dawkins on nimennyt seitsemän virstanpylvästä:
- Vahva teisti. 100 % varmuus Jumalan olemassaololle. C. G. Jungin sanoin: ”Minä en usko, minä tiedän.”
- Erittäin korkea todennäköisyys mutta alle 100 %. De facto teisti. ”En voi tietää varmasti, muuta uskon vahvasti Jumalaan ja elän elämääni siinä uskossa että hän on olemassa.”
- Korkeampi kuin 50 %, muttei hyvin korkea. Muodollisesti agnostikko, mutta nojautuen kohti teismiä. ”Olen hyvin epävarma, mutta olen taipuvainen uskomaan Jumalaan.”
- Tasan 50 %. Täysin puolueeton agnostikko. ”Jumalan olemassaolo ja olemattomuus ovat täsmälleen yhtä todennäköisiä.”
- Pienempi kuin 50 %, muttei hyvin pieni. Muodollisesti agnostikko, mutta nojautuen kohti ateismia. ”En tiedä onko Jumala olemassa, mutta olen taipuvainen olemaan skeptinen.”
- Hyvin pieni todennäköisyys, mutta suurempi kuin nolla. De facto ateisti. ”En voi tietää varmasti, mutta ajattelen että Jumala on epätodennäköinen, ja elän elämääni olettaen ettei häntä ole olemassa.”
- Vahva ateisti. ”Tiedän ettei Jumalaa ole olemassa, yhtä vakaasti kuin Jung ’tietää’ että hän on olemassa.”
Dawkinsin mukaan monet asettavat itsensä asteikolla kategoriaan yksi, mutta kategoria 7 on melko tyhjä, koska ateisteilla ei ole uskoa eikä pelkkä järkeily saa heitä täydellisen vakuuttuneeksi siitä, ettei jotakin ehdottomasti ole olemassa. Kirjassaan Dawkins asetti itsensä kategoriaan 6, mutta nojautui kohti kategoriaa 7. Hän kertoi olevansa agnostinen vain sen verran kuin hän on agnostinen puutarhakeijuista.[4] Vuonna 2012 Dawkins tarkensi sijoittuvansa asteikolla kohtaan 6,9.[5][6]
Useat kristilliset ajattelijat ovat vastanneet Dawkinsin teoksiin. Esimerkiksi teologi Alister McGrath, joka on kirjoittanut teokset Dawkinsin jumala ja Dawkins-harha, katsoo Dawkinsin tietämyksen teologiasta olevan puutteellinen.[7]selvennä
MuutaMuokkaa
Dawkins esiintyy Nightwish-yhtyeen albumilla Endless Forms Most Beautiful (2015), jossa hänellä on puheosuuksia.[8]
TeoksiaMuokkaa
- Geenin itsekkyys. (The Selfish Gene, 1976, 1989.) Suom. Kimmo Pietiläinen. Art House, 1993. ISBN 951-884-107-1.
- Sokea kelloseppä. (The Blind Watchmaker, 1986.) Suom. Risto Varteva. WSOY, 1989. ISBN 951-0-15863-1.
- Viesti miljardien vuosien takaa. (River out of Eden, 1995.) Suom. Risto Varteva. WSOY, 1989. ISBN 951-0-20552-4.
- Jumalharha. (The God Delusion, 2006.) Suom. Kimmo Pietiläinen. Terra cognita, 2007. ISBN 978-952-5697-00-1.
- Maailman hienoin esitys: Evoluution todisteet. (The Greatest Show on Earth: The Evidence for Evolution, 2009.) Suom. Kimmo Pietiläinen. Terra cognita, 2009. ISBN 978-952-5697-27-8.
Suomentamattomia teoksiaMuokkaa
- The Extended Phenotype: The Gene as the Unit of Selection. Freeman, 1982. ISBN 0-7167-1358-6.
- Climbing Mount Improbable. Norton, 1996. ISBN 0-393-03930-7.
- Unweaving the Rainbow: Science, Delusion and the Appetite for Wonder. Allen Lane, 1998. ISBN 0-713-99214-X.
- A Devil's Chaplain: Selected Essays. Weinfeld & Nicolson, 2003. ISBN 0-618-33540-4.
- The Ancestor’s Tale: A Pilgrimage to the Dawn of Life. Weidenfeld & Nicolson, 2004. ISBN 0-297-82503-8.
- The Magic of Reality: How We Know What's Really True. Free Press, 2011. ISBN 978-1-439192818.
- An Appetite for Wonder: The Making of a Scientist, A Memoir. HarperCollins Publisher, 2013. ISBN 978-0-06-222579-5.
TelevisiodokumenttejaMuokkaa
- Nice Guys Finish First (1987)
- The Blind Watchmaker (1987)
- Growing Up in the Universe (1991)
- Break the Science Barrier (1996)
- The Root of All Evil? (2006)
- The Enemies of Reason (2007)
- The Genius of Charles Darwin (2008)
- Faith School Menace? (2010)
- Sex, Death And the Meaning of Life (2012)
LähteetMuokkaa
- ↑ a b c d e f g Richard Dawkins Encyclopædia Britannica. Viitattu 12.6.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Professor Richard Dawkins The University of Oxford: The Simonyi Professorship. Viitattu 12.6.2010. (englanniksi)
- ↑ Herman, David: Global public intellectuals poll Marraskuu 2005. Prospect Magazine. Viitattu 15.5.2007. (englanniksi)
- ↑ Dawkins, Richard: ”The poverty of agnosticism”, The God Delusion, s. 50–51. New York: Houghton Mifflin Company, 2006. ISBN 978-0-618-68000-9. (englanniksi)
- ↑ Kirby, Paula: Why Richard Dawkins is still an atheist The Washington Post. 29.2.2012. Viitattu 5.3.2012. (englanniksi)
- ↑ Bingham, John: Richard Dawkins: I can't be sure God does not exist Telegraph.co.uk. 24.2.2012. Viitattu 29.2.2012. (suomeksi)
- ↑ McGrath, Alister: Dawkinsin jumala: Geenit, meemit ja elämän tarkoitus. (Dawkins' God: Genes, memes, and the meaning of life, 2005.) Suomentanut Kirsi Nisula. Helsinki: Kirjapaja, 2006. ISBN 951-607-279-8.
- ↑ Nightwish Endless forms most beautiful
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Richard Dawkinsin kotisivut. (englanniksi)
- Richard Dawkins. Oxfordin yliopisto. (englanniksi)
- The Richard Dawkins Foundation for Reason and Science. (englanniksi)
- Richard Dawkins Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)
Artikkeleita ja puheenvuoroja:
- Väärin ammutut ohjukset. Vapaa ajattelija 4/2001.
- Lasten todellinen hyväksikäyttö. Vapaa ajattelija 1/2003.
- Uusi käänne pedofiilikohussa: ”Paavi on pidätettävä”. Uusi Suomi 11.4.2010.
- Richard Dawkins on militant atheism. TED Talks 2002.