Rhonda Cornum
Rhonda Cornum (31. lokakuuta 1954) on eläkkeelle jäänyt Yhdysvaltain armeijan prikaatinkenraali ja lääketieteen tohtori. Hän tuli tunnetuksi jäätyään sotavangiksi Persianlahden sodan aikana Irakissa. Sittemmin hän eteni urallaan prikaatinkenraaliksi saakka jääden eläkkeelle vuonna 2012.
| Rhonda Cornum | |
|---|---|
.jpg) Rhonda Cornum vuonna 2009 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. lokakuuta 1954 Dayton, Ohio, Yhdysvallat |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusvuodet | 1974–2012 |
| Taistelut ja sodat | Persianlahden sota |
| Sotilasarvo | prikaatinkenraali |
| Joukko-osasto | Yhdysvaltain armeija |
Elämäkerta muokkaa
Rhonda Cornum syntyi Daytonin kaupungissa Ohion osavaltiossa Yhdysvalloissa 31. lokakuuta 1954. Hän opiskeli biokemiaa Cornellin yliopistossa ja valmistui vuonna 1974.[1]
Valmistumisvuonnaan Cornum liittyi Yhdysvaltain armeijaan, jonka riveissä hän teki lääketieteellistä tutkimusta San Franciscossa. Sittemmin hän jatkoi opintojaan Marylandissa Uniformed Services University of the Health Sciences-yliopistossa, josta hän valmistui lääketieteen tohtoriksi (MD) vuonna 1987. Cornum harkitsi astronautin uraa ja tuli myöhemmin vuonna 1987 valituksi astronauttihaun loppukierrokselle. Kun häntä ei kuitenkaan lopulta tehtävään valittu, Cornum ryhtyi ilmailulääkäriksi Fort Ruckerissa Alabamassa.[1]
Persianlahden sota muokkaa
Persianlahden sodan valmistelujen eli "operaatio Desert Shieldin" alettua Cornum lähetettiin 101. maahanlaskudivisioonan mukana Saudi-Arabian.[1] Cornum oli tuolloin sotilasarvoltaan majuri.[2] Maahyökkäys Irakia vastaan (operaatio Desert Storm) alkoi 24. helmikuuta 1991. 27. helmikuuta kapteeni William Andrewsin lentämä F-16 Fighting Falcon ammuttiin alas lähellä irakilaista Basran kaupunkia. Andrews hyppäsi koneestaan laskuvarjolla, jonka jälkeen alkoivat operaatiot hänen pelastamisekseen. Ensimmäisellä yrityksellä häntä ei löydetty. Cornum lähti toiselle yritykselle Sikorsky UH-60 Black Hawk -helikopterin mukana.[1]
Irakilaiset joukot ampuivat Black Hawk -helikopterin alas. Sen kahdeksanhenkisestä miehistöstä viisi sai surmansa. Cornum oli selviytyneiden joukossa, mutta hän oli murtanut molemmat kätensä ja haavoittunut luodista olkapäähänsä. Irakin asevoimien joukot saapuivat helikopterin maahansyöksypaikalle, josta eloonjääneet lastattiin kuorma-autoille. Vangitut vietiin Basrassa olleelle vankilalle.[1]
Cornum joutui kuljetuksen aikana irakilaisten sotilaiden seksuaalisesti hyväksikäyttämäksi. Hän ei pystynyt vammojensa takia puolustamaan itseään. Sen sijaan hänen saavuttuaan vankilalle Cornumia kohdeltiin hänen itsensä mukaan melko hyvin. Cornumia kuulusteltiin, mutta toisin kuin joissain muissa sotavankitapauksissa, häntä ei kidutettu.[1] Irakilaiset järjestivät kuitenkin esimerkiksi valeteloituksia.[2] Cornum ja muut amerikkalaiset sotavangit vapautettiin 5. maaliskuuta. Cornum oli ollut vankina kahdeksan päivää ja Melissa Rathbun-Nealyn ohella hän oli sodan ainut naispuolinen amerikkalainen sotavanki.[1]
Sodan jälkeen muokkaa
Yhdysvalloissa amerikkalaiset naissotavangit herättivät keskustelua naisten asemasta asevoimissa. Joidenkin mukaan Cornumin tilanteen tapaiset tapahtumat olivat yksi syy, minkä takia naisia ei pitäisi päästää eturintaman tehtäviin. Cornumia haastateltiin asian yhteydessä Yhdysvaltain kongressin komiteassa keväällä 1992. Cornum paljasti esimerkiksi seksuaalisen hyväksikäyttönsä, mutta toisaalta hän sanoi sen olleen epäoleellinen seikka. Se oli vain yksi monista sotavangiksi jäämisen seurauksena olevista tahdosta riippumattomista kokemuksista. Naisia oli Cornumin mukaan asevoimissa kohdeltava kykyjensä ja taitojensa mukaan. Vaikka kertomus hyväksikäytöstä oli periaatteessa naisten eturintaman tehtäviä vastustavien argumenttien mukaista, Cornumin todistus kokonaisuudessaan auttoi kääntämään yleistä mielipidettä naisten aseman puolesta osana asevoimia. Seuraavan vuoden huhtikuussa silloinen Yhdysvaltain puolustusministeri Les Aspin kertoi, että naisille kaavailtiin myös taistelutehtävien avaamista.[1]
Cornum jatkoi uraansa Yhdysvaltain asevoimissa Persianlahden sodan ja sen jälkiselvittelyn jälkeen. Hänestä tuli ensin lääkintäyksikön komentaja Tuzlassa Bosniassa ja vuonna 1998 urologi Eisenhower Medical Center -sairaalaan. Vuonna 2003 hänestä tuli tuolloin suurimman yhdysvaltalaisen sotilassairaalan Landstuhl Military Hospitalin johtaja Saksassa. Arvoltaan hän yleni prikaatinkenraaliksi.[1] Cornum jäi eläkkeelle asevoimista vuonna 2012.[2] Sittemmin hän on toiminut sotilaslääketieteen professorina Uniformed Services University -yliopistossa sekä useiden eri järjestöjen ja komiteoiden johdossa.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i Spencer C. Tucker: Encyclopedia of Middle East Wars, s. 318–319. Volume 1 A-D. ABC- CLIO, 2010. ISBN 978-1-85109-948-1. (englanniksi)
- ↑ a b c Gloria Montgomery: Resilience: powerful anecdote to adversity U.S. Army. Viitattu 25.2.2021. (englanniksi)
- ↑ Q+A: Rhonda Cornum ABC. Viitattu 25.2.2021. (englanniksi)