Rhönbussard
Rhönbussard oli saksalainen yksipaikkainen puurakenteinen purjelentokone, jonka suunnitteli Hans Jacobs vuonna 1933.
| Rhönbussard | |
|---|---|
 Rhönbussard-kone Argentiinassa. |
|
| Tyyppi | purjelentokone |
| Alkuperämaa |
 Saksa |
| Suunnittelija | Hans Jacobs |
| Ensilento | 1933 |
| Valmistusmäärä | > 200 |
Historia muokkaa
Hans Jacobs alkoi suunnittelemaan Rhönbussard-purjelentokonetta Alexander Schleicherin toimeksiannosta vuonna 1933. Uusi konetyyppi nähtiin tarpeellisena Grunau Baby -alkeispurjekoneen ja suorituskykyisen Rhönadler -tehokoneen välille sijoittuneena välityyppinä, joskin Rhönbussardia nimitettiin myös alkuvuosinaan Rhönadlerin tapaan tehokoneeksi.[1] Schleicherin Poppenhausenin purjelentokonevertas valmisti vuoteen 1945 mennessä yli 200 koneyksilöä.[2][3]
Rhönbussardin prototyypin ensilento tehtiin vielä vuoden 1933 puolella. Tyyppiä rakennettiin nopealla tahdilla, ja Saksan Keskivuoriston Rhönin alueella kilpaili jo seuraavan vuoden purjelentokilpailuissa kaikkiaan 16 Rhönbussardia. Britanniaan vietiin saman vuoden aikana myös yksi kone lentokonehinauksessa, ja se esiintyi Alan Cobhamin lentosirkuksessa. Tyypillä tehtiin vuonna 1936 ennätyksellinen nousu, kun Hermann Seele nousi sillä ukkospilvessä viiteen kilometriin. Seelen kone joutui kuitenkin syöksykierteeseen, jossa ukkospilven rakeet hakkasivat hänen ihonsa rikki ja hajottivat koneen. Seele hyppäsi laskuvarjolla yrittäen suojella lennolla mukana ollutta arvokasta barografia. Laite lipsahti kuitenkin lentäjän käsistä, eikä sitä löydetty jälkikäteen.[1]
Suomen Ilmapuolustusliitto hankki Bussardin rakennepiirustukset pian saksalaisten purjelentäjien vuonna 1935 tekemän näytösvierailun jälkeen, ja laittoi ne jakeluun eri kerhoille. Ensimmäisenä valmistui Jämillä ensilentonsa 5. elokuuta 1937 tehnyt OH-KUOPIO 4 (myöh. OH-RAD) ja osallistui Malmin lentoaseman avajaisiin seuraavana vuonna. Seuraavana kesänä valmistui Varsinais-Suomen ilmapuolustusyhdistyksen OH-TURKU 5 (myöh. OH-RAC). Seuraavan vuoden heinäkuussa valmistui OH-KAUHAVA 2, jota lennettiin sota-aikana tunnuksella OH-JÄMI 6 ja myöhemmin tunnuksella OH-RAB. Viimeinen Suomessa rakennettu Rhönbussard, OH-JÄMI 4 (myöh. OH-RAA), valmistui jatkosodan aikana heinäkuussa 1942. Kone poistettiin tyyppinsä viimeisenä suomalaisena edustajana ilma-alusrekisteristä vuonna 1971,[1] ja sen vaurioitunut runko on näytillä Päijät-Hämeen ilmailumuseossa Lahden Vesivehmaalla.[3]
Lentokuntoisia Rhönbussardeja oli rekisterissa vuonna 2010 kaksi Saksassa ja yksi Belgiassa.[3]
Museokoneet muokkaa
.jpg)
- Rhönbussard D-1137 ”Hesselberg” Saksan purjelento- ja lennokkimuseossa lähellä Hessenin Poppenhausenia.[4]
- Rhönflug Oldtimer Segelflugclub Wasserkuppen lentokuntoinen Rhönbussard D-7059.[2]
- Rhönbussard OH-RAA:n vaurioitunut runko Päijät-Hämeen ilmailumuseossa Lahti-Vesivehmaan lentokentällä.[3]
Rakenne muokkaa
Puurakenteisen ja kangaspintaisen[3] Rhönbussardin kärkiväli oli Babyyn nähden noin metrin pidempi ja 3,1 metriä Rhönadleria lyhyempi.[2] Siiven tyvessä käytettiin Babyn kanssa samaa Göttingen 532 -profiilia. Tyvi oli muodoltaan tasaleveä, eikä siinä ollut v-kulmaa. Rungon virtaviivainen muotoilu ja siipitukien puuttuminen antoivat koneelle Babya paremmat suoritusarvot. Kone oli rakenneratkaisuiltaan varsin perinteinen ja vankkatekoinen. Ohjaamo oli tilava, ja ohjaaja istui lähellä painopistettä jääden hieman siiven etureunan muodostaman ”lipan” alle. Tämä haittasi silloin tällöin näkyvyyttä kaarrossa.[1]
Rhönbussardin siivet olivat kaksiosaiset. Kone koottiin yhdistämällä ensin siipipuoliskot, minkä jälkeen kokoon saatu siipi nostettiin rungon päälle. Siipisalkojen päätapit työnnettiin pystyasennossa paikoilleen. Siipi lukittiin runkoon vaakasuuntaisella tapilla. Kokoamiseen tarvittiin osien keveydestä huolimatta useita henkilöitä.[1]
Tekniset tiedot muokkaa
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 1
- Pituus: 5,80 m
- Kärkiväli: 14,30 m
- Siipipinta-ala: 14,00 m²
- Siiven sivusuhde: 14,6[4]
- Siipiprofiili: Göttingen 532 (tyvessä)[1]
- Tyhjäpaino: 165 kg
- Suurin lentoonlähtöpaino: 245 kg
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: 150 km/h
- Liitoluku: 1:20
- Vajoamisnopeus: 0,75 m/s
- Siipikuormitus: 17,50 kg/m²
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Raunio, Jukka: Salamandra. Suomen ilmailuhistoriallinen lehti, 1996, nro 3, s. 10–11. Inscale 72 Production.
- ↑ a b c d Rhönbussard osc-wasserkuppe.de. Rhönflug Oldtimer Segelflugclub Wasserkuppe eV. Arkistoitu 8.6.2019. Viitattu 8.6.2019. (saksaksi)
- ↑ a b c d e Schleicher Rhönbussard ilmailumuseot.fi. Ilmailumuseoyhdistys ry. Viitattu 8.6.2019. (suomeksi, englanniksi)
- ↑ a b Rhönbussard "Hesselberg" segelflugmuseum.de. Saksan purjelento- ja lennokkimuseo. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 8.6.2019. (saksaksi) (archive.org)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rhönbussard Wikimedia Commonsissa
