Renamo
Renamo eli Mosambikin kansallinen vastarintaliike (portugaliksi Resistência Nacional Moçambicana) on mosambikilainen konservatiivinen antikommunistinen poliittinen puolue.
| Mosambikin kansallinen vastarintaliike Resistência Nacional Moçambicana |
|
|---|---|
|
|
|
| Perustettu | 1975 |
| Johto |
|
| Ideologia |
nationalismi konservatiiviliberalismi oikeistopopulismi |
| Poliittinen kirjo | oikeisto |
| Toimisto | Maputo |
| Kansanedustajia | 89 / 250 |
| Kansainväliset jäsenyydet | Centrist Democrat International |
| Nuorisojärjestö | RENAMO - Liga da Juventude |
.png)
Se perustettiin Mosambikin itsenäistyttyä vuonna 1975 nimellä Movimento Nacional de Resistência (MNR) ja oli aluksi hallituksen vastainen aseellinen järjestö. Apartheid-ajan Etelä-Afrikka ja Ian Smithin johtama Rhodesia olivat osana Renamon luomiseen, käyttääkseen sitä sijaissodan käymiseen hallitsevaa kommunistista Frelimo-puoluetta vastaan ja rasittamaan maan sisäistä tilannetta terroristitoiminnan kautta.[1][2] Rhodesian tuella, Renamo aloitti aseistetun kapinan Frelimon hallitusta vastaan vuonna 1977, mikä laukaisi Mosambikin sisällissodan.[3]
Renamon ensimmäinen johtaja oli André Matsangaissa. Hänen kuoltuaan 1979 johtajaksi valittiin Afonso Dhlakama, joka toimi tehtävässä kuolemaansa 2018 saakka joka johti organisaatiota kuolemaansa asti vuonna 2018.[4] Hänen seuraajakseen tuli Ossufo Momade.
Sisällissodan aikana, Renamo oli vastuussa lukemattomien siviilien tappamisesta ja sieppaamisista, sekä julkisten tilojen ja monenlaisen yksityisomaisuuden tuhoamisesta Mosambikissa.[5][6] Se teki myös iskuja kohteisiin Malawissa, Sambiassa ja Zimbabwessa. Konservatiiviset hallitukset ja kannattajat Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa antoivat sille aineellista ja poliittista tukea.[7]
Renamo ja Frelimo liittyivät Rooman rauhansopimuksen lokakuussa 1992, mikä päätti Frelimon yksipuoluevaltion ja käynnisti monipuolueiset demokraattiset vaalit.[8] Vastineeksi RENAMO lupasi luopua aseellisesta taistelustaan ja harjoittaa tulevaa toimintaansa poliittisin keinoin uuden vaalijärjestelmän puitteissa.[9] Sodan päätyttyä Renamo vastasi perustuslaillisten uudistusten edistämisestä sekä vahvan kotimaisen yksityisen sektorin edistämisestä.
Renamo on sotautui uudelleen Frelimo-hallituksen kanssa vuonna 2013, vedoten valtion korruptioon ja Frelimon virkamiesten ylläpitämään vaalipetokseen.[10] Rauhansopimusta yritettiin ja allekirjoitettiin syyskuussa ennen vuoden 2014 vaaleja, mutta Renamo keskeytti vaalitulosten vastustamisen ja aseellinen vastarinta jatkui.[11] Vuonna 2017 puoluejohtaja Afonso Dhlakama allekirjoitti määrittelemättömän tulitauon ja neuvottelemaan rauhansopimusta hallituksen kanssa. Molemmat puolueet solmivat toisen rauhansopimuksen elokuussa 2019, mikä johti käytännössä kapinan loppumiseen.[8]
Puolueen toisinajattelijoista muodostui nopeasti rauhanprosessia vastustava hajaryhmä, joka tunnettiin nimellä Renamo Military Junta (RMJ). RMJ jatkoi pienempiä sissioperaatioita joulukuuhun 2021 asti, jolloin viimeinen jäsenistään antautui Mosambikin turvallisuusjoukkoille.[12]
Lähteet
muokkaa- Tuukka Tervonen: Mosambikissa allekirjoitettiin rauhansopimus: kahden puolueen sodissa on kuollut puolen vuosisadan aikana yli miljoona ihmistä Helsingin Sanomat. 1.8.2019. Viitattu Kesäkuu 12, 2024. Suomi
Viitteet
muokkaa- ↑ Joseph Hanlon: Mozambique: The Revolution Under Fire, s. 351. Zed Books, 1984. [[Toiminnot:Kirjalähteet/ ISBN 0-86232-940-X.|ISBN ISBN 0-86232-940-X.]] (englanti)
- ↑ Renamo, Malawi and the struggle to succeed Banda: Assessing theories of Malawian intervention in the Mozambican Civil War arts.monash.edu.au. Marraskuu 11, 2009. Arkistoitu 28 March 2012. (englanti)
- ↑ Margaret Hall & Thomas Young: Confronting Leviathan: Mozambique since independence, s. 117-120. Athens, Ohio, USA: Ohio University Press, 1997. ISBN 0-8214-1191-8 (englanti)
- ↑ Borges Nhamirre, Matthew Hill, ja Brian Latham: Afonso Dhlakama, Mozambique's Opposition Leader, Dies at 65 Bloomberg. Toukokuu 3, 2018. Viitattu Kesäkuu 13, 2024. (englanti)
- ↑ Rachel Waterhouse: La reconstruction du Mozambique marque le pas Le Monde diplomatique. Toukokuu, 1991. Arkistoitu marraskuu 7, 2023. Viitattu Kesäkuu 12, 2024. (ranska)
- ↑ Lisa Hultman: The Power to Hurt in Civil War: The Strategic Aim of RENAMO Violence. Journal of Southern African Studies, Joulukuu, 2009, nro 35, s. 821-834. Taylor & Francis, Ltd.. JSTOR:40600031 (englanti)
- ↑ Rolf Steinbuch: Mosambik: Schwarz und arm und ziemlich weit weg (2. Auflage), s. 53. Stuttgart: Schmetterling Verlag GmbH, 2010. ISBN 978-3896570130 (saksa)
- ↑ a b Tervonen, 2019
- ↑ Christopher Alden: Mozambique and the Construction of the New African State: From Negotiations to Nation Building, s. 15-31. Palgrave Macmillan, 2001. ISBN 0-312-23594-1. (englanti)
- ↑ Mozambique army destroys rebel base: police South African Associated Press. Syyskuu 12, 2016. Cape Town. Arkistoitu Syyskuu 24, 2016. (englanti)
- ↑ BBC: Mozambique rivals agree ceasefire ahead of elections BBC. Elokuu 25, 2014. Viitattu Kesäkuu 12, 2024. (englanti)
- ↑ Mozambique: End of Renamo Military Junta, says UN envoy – AIM Club of Mozambique. Arkistoitu Kesäkuu 19, 2022. Viitattu Kesäkuu 12, 2024. (englanti)