Renamo
Renamo eli Mosambikin kansallinen vastarintaliike (port. Resistência Nacional Moçambicana) on mosambikilainen konservatiivinen ja antikommunistinen poliittinen puolue.
| Mosambikin kansallinen vastarintaliike Resistência Nacional Moçambicana |
|
|---|---|
|
|
|
| Perustettu | 1975 |
| Johto |
|
| Ideologia |
nationalismi konservatiiviliberalismi oikeistopopulismi |
| Poliittinen kirjo | oikeisto |
| Toimisto | Maputo |
| Kansanedustajia | 89 / 250 |
| Kansainväliset jäsenyydet | Centrist Democrat International |
| Nuorisojärjestö | RENAMO - Liga da Juventude |
.png)
Se perustettiin Mosambikin itsenäistyttyä vuonna 1975 nimellä Movimento Nacional de Resistência (MNR) ja se toimi aluksi hallituksen vastaisena aseellisena järjestönä. Apartheid-ajan Etelä-Afrikka ja Ian Smithin johtama Rhodesia osallistuivat Renamon luomiseen, pyrkien käyttämään sitä sijaissotana hallitsevaa kommunistista Frelimo-puoluetta vastaan ja horjuttamaan maan sisäistä tilannetta terroristitoiminnan avulla.[1][2] Rhodesian tukemana Renamo aloitti aseellisen kapinan Frelimon hallitusta vastaan vuonna 1977, mikä käynnisti Mosambikin sisällissodan.[3]
Renamon ensimmäinen johtaja oli André Matsangaissa. Hänen kuoltuaan vuonna 1979 johtajaksi valittiin Afonso Dhlakama, joka toimi tehtävässä kuolemaansa vuonna 2018 asti.[4] Hänen seuraajakseen valittiin Ossufo Momade.
Sisällissodan aikana Renamo oli vastuussa lukuisista siviilien tappamisista ja sieppauksista sekä julkisten tilojen ja yksityisomaisuuden tuhoamisesta Mosambikissa.[5][6] Se suoritti myös iskuja Malawissa, Sambiassa ja Zimbabwessa. Renamo sai aineellista ja poliittista tukea konservatiivisilta hallituksilta ja kannattajilta Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.[7]
Renamo ja Frelimo solmivat Rooman rauhansopimuksen lokakuussa 1992, joka päätti Frelimon yksipuoluejärjestelmän ja käynnisti monipuolueiset demokraattiset vaalit.[8] Vastineeksi Renamo lupasi luopua aseellisesta taistelusta ja harjoittaa toimintaansa poliittisin keinoin uuden vaalijärjestelmän puitteissa.[9] Sodan päätyttyä Renamo keskittyi perustuslaillisten uudistusten ja vahvan kotimaisen yksityisen sektorin edistämiseen.
Renamo aloitti uudelleen aseellisen konfliktin Frelimo-hallitusta vastaan vuonna 2013 syyttäen hallitusta korruptiosta ja Frelimon virkamiesten tukemasta vaalipetoksesta.[10] Ennen vuoden 2014 vaaleja pyrittiin rauhaan, mutta Renamo keskeytti vaalitulosten vastustamisen ja aseellinen konflikti jatkui.[11] Vuonna 2017 puolueen johtaja Afonso Dhlakama solmi tulitauon ja aloitti rauhanneuvottelut hallituksen kanssa. Elokuussa 2019 solmittiin uusi rauhansopimus, joka käytännössä päätti kapinan.[8]
Rauhansopimuksen vastustajista muodostui nopeasti hajaryhmä nimeltä Renamo Military Junta (RMJ), joka jatkoi pienimuotoista sissitoimintaa aina joulukuuhun 2021, jolloin viimeiset sen jäsenet antautuivat Mosambikin turvallisuusjoukoille.[12]
Lähteet
muokkaa- Tuukka Tervonen: Mosambikissa allekirjoitettiin rauhansopimus: kahden puolueen sodissa on kuollut puolen vuosisadan aikana yli miljoona ihmistä Helsingin Sanomat. 1.8.2019. Viitattu 12.6.2024.
Viitteet
muokkaa- ↑ Joseph Hanlon: Mozambique: The Revolution Under Fire, s. 351. Zed Books, 1984. ISBN 0-86232-940-X (englanniksi)
- ↑ Renamo, Malawi and the struggle to succeed Banda: Assessing theories of Malawian intervention in the Mozambican Civil War arts.monash.edu.au. Marraskuu 11, 2009. Arkistoitu 28 March 2012. (englanniksi)
- ↑ Margaret Hall & Thomas Young: Confronting Leviathan: Mozambique since independence, s. 117-120. Athens, Ohio, USA: Ohio University Press, 1997. ISBN 0-8214-1191-8 (englanniksi)
- ↑ Borges Nhamirre, Matthew Hill ja Brian Latham: Afonso Dhlakama, Mozambique's Opposition Leader, Dies at 65 Bloomberg. 3.5.2018. Viitattu 13.6.2024. (englanniksi)
- ↑ Rachel Waterhouse: La reconstruction du Mozambique marque le pas Le Monde diplomatique. Toukokuu 1991. Arkistoitu 7.11.2023. Viitattu 12.6.2024. (ranskaksi)
- ↑ Lisa Hultman: The Power to Hurt in Civil War: The Strategic Aim of Renamo Violence. Journal of Southern African Studies, Joulukuu 2009, nro 35, s. 821-834. Taylor & Francis, Ltd.. JSTOR:40600031 (englanniksi)
- ↑ Rolf Steinbuch: Mosambik: Schwarz und arm und ziemlich weit weg (2. Auflage), s. 53. Stuttgart: Schmetterling Verlag GmbH, 2010. ISBN 978-3896570130 (saksaksi)
- ↑ a b Tervonen, 2019
- ↑ Christopher Alden: Mozambique and the Construction of the New African State: From Negotiations to Nation Building, s. 15-31. Palgrave Macmillan, 2001. ISBN 0-312-23594-1 (englanniksi)
- ↑ Mozambique army destroys rebel base: police South African Associated Press. 12.9.2016. Arkistoitu 24.9.2016. (englanniksi)
- ↑ BBC: Mozambique rivals agree ceasefire ahead of elections BBC. 25.8.2014. Viitattu 12.6.2024. (englanniksi)
- ↑ Mozambique: End of Renamo Military Junta, says UN envoy – AIM Club of Mozambique. Arkistoitu 19.6.2022. Viitattu 12.6.2024. (englanniksi)