Rekombinaatio

Rekombinaatio on uusien ominaisuusyhdistelmien syntymistä suvullisessa lisääntymisessä, vanhemmilta periytyvien ominaisuuksien uudelleen järjestyessä.

Aitotumaisilla eliöillä rekombinaatiota aiheuttaa meioosin vähennysjakautumisessa tapahtuva vastinkromosomien satunnainen konjugoituminen ja sukusolujen sattumanvarainen yhdistyminen hedelmöityksessä. Jälkeläisen kummaltakin vanhemmaltaan saama kromosomin kopio voi sattumanvaraisesti periytyä joko tämän äidiltä tai isältä, ja eri kromosomien kohdalla isovanhempien perimät yhdistyvät näin satunnaisesti toisistaan riippumatta.

Kromosomien välinen rekombinaatio mahdollistaa suuren määrän uusia ominaisuusyhdistelmiä. Esimerkiksi ihmisen haploidinen kromosomiluku on 23, joten erilaisia siittiöitä voisi muodostua pelkästään kromosomien segregaation tasolla 2²³ eli noin 8 400 000. Erilaisia munasoluja voi syntyä yhtä monta. Samojen vanhempien jälkeläisten mahdollisia ominaisuusyhdistelmiä tulee siis 2⁴⁶ kappaletta. Näin ollen perheeseen ei käytännössä voi syntyä kahta perimältään samanlaista lasta (poikkeuksena identtiset kaksoset).

Perimän uudelleenjärjestelyä meioosissa tapahtuu myös kromosomien eri osien välillä tekijäinvaihdunnan eli crossing-overin seurauksena, mikä moninkertaistaa rekombinaation määrän.

Bakteereilla on kolme rekombinaatiotapaa: transformaatio, konjugaatio ja transduktio.

Evoluution kannalta rekombinaatiolla on hyvin keskeinen merkitys, koska se mahdollistaa eliöiden geneettisen sopeutumisen muuttuviin olosuhteisiin. Geenikartoitusmenetelmä kytkentäanalyysi hyödyntää geenimerkkien tuottamaa tietoa rekombinaatioista.