Reina (1729)

Reina oli vuonna 1729 vesille laskettu Espanjan laivaston Santa Ana -luokan kaksikantinen 70-tykkinen linjalaiva.

Reina
Aluksen vaiheet
Rakentaja Astillero Real, Guarnizo, Santander
Palveluskäyttöön 14. heinäkuuta 1729
Poistui palveluskäytöstä 3. heinäkuuta 1743
Loppuvaihe myytiin romutettavaksi 3. heinäkuuta 1743
Tekniset tiedot
Uppouma 1 095 t
Pituus 55,47 m (kokonaispituus)
48,77 m (köli)
Leveys 15,24 m
Syväys 7,62 m
Miehistöä noin 600
Aseistus
Aseistus alempi tykkikansi: 26 × 24 naulan tykkiä
ylempi tykkikansi: 28 × 18 naulan tykkiä
puolikansi: 10 × 8 naulan tykkiä
etukansi: 6 × 8 naulan tykkiä

Valmistus

muokkaa
Pääartikkeli: Santa Ana -luokka (1729)

Alus tilattiin Guernizosta Santanderista. Se otettiin palvelukseen 14. helmikuuta 1729.[1]

Palvelus

muokkaa

Heinäkuussa 1729 alus lähti Santanderista Santiagon ja kahden polttolaivan kanssa Cádiziin. Aluksen päälliköksi nimettiin 23. toukokuuta 1730 Gabriel Mendinueta. Alus lähti 29. kesäkuuta 1730 Cádizista San Felipen kanssa saattaakseen 33 rahtialusta Barcelonaan. Se lähti 20. huhtikuuta 1731 Ferrolista Cádiziin Francisco Javier Cornejon laivueessa. Alus siirrettiin 25. elokuuta Cádizista Barcelonaan, missä sen tuli liittyä Marqués de Marin laivastoon. Alus oli 17. lokakuuta Rodrigo de Torresin lippulaivana.[1]

Tammikuussa 1732 alus palasi huollettavaksi Cádiziin, missä se siirrettiin maaliskuussa telakalle. Se siirrettiin 1733 Barcelonaan ja palasi vuotta myöhemmin huollettavaksi Cádiziin. Alus oli 1736-1739 Ferrolissa, mistä se lähti 31. heinäkuuta 1740 Amerikkaan Torresin laivastossa. Alus operoi Havannan edustalla, kunnes se poistettiin palveluksesta 3. heinäkuuta 1743. Alus myytiin 30. marraskuuta 1744 romutettavaksi Havannassa.[1]

Lähteet

muokkaa
  • Winfield, Rif; Tredrea, John; Garcia-Torralba Pérez, Enrique & Blasco Felip, Manuel: Spanish Warships in the Age of Sail 1700-1860: Design, Construction, Career and Fates. Seaforth Publishing, 2023. ISBN 978-1-5267-9078-1. (englanniksi)

Viitteet

muokkaa
  1. a b c Winfield et al 2023 s. 126-128