Reima Nikkinen
Reima Vesa Aleksanteri Nikkinen (16. elokuuta 1944 Helsinki – 10. syyskuuta 2018 Helsinki[1]) oli suomalainen flamencotanssija ja romaniaktivisti.[2] Hän oli flamencotanssin uranuurtaja Suomessa, tanssi flamencoa, teki koreografioita ja myös opetti.
Nikkinen opiskeli tanssia muun muassa Airi Säilän balettikoulussa ja Into Lätin johdolla.[2] Hän opiskeli myös Espanjassa 1960-luvulla ja Suomen kansallisoopperan baletissa.[3] Vuonna 1986 Nikkinen hyväksyttiin Suomen Tanssitaiteilijain Liiton jäseneksi. Aktiivisen esiintymisen hän lopetti 2000-luvun taitteessa, mutta hän jatkoi tanssin parissa koreografina. Vuonna 2006 Nikkiselle myönnettiin taiteilijaeläke, ja vuonna 2008 hänet nimettiin Suomen Flamencoyhdistyksen kunniajäseneksi.[2]
Tanssin lisäksi Nikkinen opiskeli kuvataidetta Vapaassa taidekoulussa ja piti ensimmäisen yksityisnäyttelynsä helsinkiläisessä Galleria Pinxissä vuonna 1968.[2] Hän myös käsikirjoitti televisiosarjoja.[4] Vuonna 1971 Nikkinen osallistui Mustalaiskulttuurin keskuksen ja sen yhteydessä toimivan Mustalaisteatterin perustamiseen. Niiden toiminta jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi.[2]
Vuonna 1967 Nikkinen oli perustamassa Suomen mustalaisyhdistystä. Hän toimi yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1969–1975. Vuosina 1987–1992 Nikkinen oli mukana Mustalaisasiain neuvottelukunnassa.[2]
Reima Nikkisen isä on Ferdinand Nikkinen.[2]
Kirjoja
muokkaa- Kultaiset korvarenkaat: Mustalaisten kulttuuri ja käsityöt. Otava 1986.
Lähteet
muokkaa- ↑ Reima Nikkinen 1944–2018 Helsingin Sanomat. 17.10.2018. Viitattu 17.10.2018.
- ↑ a b c d e f g Rekola, Tuula: Nikkinen, Reima (1944–2018). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 15.1.2010. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 22.11.2014.
- ↑ Matilainen, Ville: Flamencon filosofiaa ja tunnetta Yle Elävä arkisto. 18.9.2014. Viitattu 22.11.2014.
- ↑ TV-arkiston romanit 20.9.2011. Yle. Arkistoitu 8.12.2014. Viitattu 22.11.2014.
Aiheesta muualla
muokkaa- Reima Nikkinen Elonetissä.
- Grönfors, Janette: Tanssitaide. (Arkistoitu – Internet Archive) Romanit.fi.