Reijo Sillanpää
Reijo Sillanpää (s. 1946)[1] on suomalainen kemisti ja emeritusprofessori. Hän toimi Jyväskylän yliopistossa epäorgaanisen kemian professorina vuosina 2001–2013. Kemistinä Sillanpää erikoistui epäorgaaniseen rakennetutkimukseen ja tutki mm. metallikomplekseja ja erilaisia katalyyttejä.
Akateeminen ura muokkaa
Reijo Sillanpää opiskeli 1970-luvulla kemiaa Turun yliopistossa ja valmistui sieltä filosofian kandidaatiksi. Opiskeluaikanaan hän toimi 1978–1979 Turun kemistikerhon sihteerinä.[2] Hän jatkoi opintojaan ja väitteli Turun yliopistossa tohtoriksi vuonna 1985.[3] Hänen väitöskirjansa ohjaajana toimi professori Teuvo Nortia.[3] Epäorgaanisen kemian alaan lukeutuvassa väitöstutkimuksessaan Sillanpää tutki kuparikloridien ja eräiden diolien synteesireaktioita ja reaktioissa syntyvää kiderakennetta.[1] Jo tässä ensimmäisessä hankkeessa alkoi hahmottua hänen tuleva uransa katalyysitutkimuksen alalla.
Valmistumisen jälkeen Sillanpää toimi post doc-tutkijana walesilaisessa Cardiffin yliopistossa (University College of Gardiff) 1985–1986. Sen jälkeen hän työskenteli mm. 1989–2001 yliassistenttina Turun yliopistossa.[3] Vuosiksi 1994–1995 hän sai tutkimustyötään varten Suomen Akatemian myöntämän, niin kutsutun varttuneen tutkijan apurahan.[4]
Jyväskylän yliopiston epäorgaanisen kemian professori Jouni Tummavuori jäi eläkkeelle 1990-luvun lopulla. Tummavuoren tilalle professoriksi nimitettiin vuonna 2001 Reijo Sillanpää.[5] Hän aloitti virassaan syyskuussa 2001.[4] Hän oli kemistinä hyvin profiloitunut. Hän kirjoitti lukuisia tieteellisiä julkaisuja ja hänellä oli laaja kansainvälinen yhteistyöverkosto. Sillanpää jäi eläkkeelle virastaan syyskuun alussa 2013.[6] Hän on jatkanut tutkimustyötään vielä emerituksena.
Tutkimusura muokkaa
Kemistinä Sillanpää erikoistui epäorgaaniseen kemiaan. Epäorgaanisen kemian alalla hän tutki erilaisia katalyyttejä ja metallikomplekseja.[4] Sen lisäksi hänen tutkimusintressejään ovat olleet analyyttinen kemia, koordinaatiokemia, kemiallinen rakennetutkimus sekä termoanalyysi.[3] Rakennetutkimusta hän on tehnyt pääasiassa yksikidedifraktiomenetelmien avulla.[5] Hän tutki professorikaudellaan Jyväskylässä mm. metallo-orgaanisia yhdisteitä ja pyrki määrittämään niiden kemiallista rakennetta.[5] Tutkimuskohteena olivat varsinkin niin kutsutut siirtymämetallit ja aktinoidit.[3] Sillanpää tutki metallo-orgaanisia aineita lisäksi mm. kemiallisen synteesin avulla.[3]
Pääasiallisen tutkimusalansa eli epäorgaanisen kemian lisäksi Sillanpää tutki yhteistyössä Szegedin yliopiston professori F. Fülöpin kanssa orgaanisia, rakenteeltaan kiraalisia molekyylejä.[3] Tutkimus liittyi lääkekemian alaan. Koordinaatiokemian alalla Sillanpään tutkimuskohde olivat ligandit ja hän etsi niille uusia sovelluksia homogeenisissa katalyysireaktioissa.[3] Rakennekemian alalla hän tutki mm. boroniklustereita ja niiden johdannaisia.[3]
Professori Sillanpää on ollut erittäin aktiivinen kirjoittaja: hän on julkaissut yli 350 tieteellistä artikkelia.[5] ResearchGate-julkaisutietokannan mukaan hänen tieteellisten artikkeliensa kokonaismäärä kesäkuussa 2016 oli 385 kappaletta.[7]
Tunnustukset muokkaa
Reijo Sillanpää on tieteellisistä ansioistaan saanut useita tunnustuksia. Unkarin Szegedin yliopisto on promovoinut hänet kunniatohtoriksi.[5] Suomalaisten Kemistien Seura (SKS) myönsi hänelle tieteellisistä ansioista seuran ansiomitalin vuonna 2013.[8]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Reijo Sillanpää: Syntheses and crystal structures of copper(II) chloride complexes with some diols (1984) Väitöskirja, Turun yliopisto. Kansalliskirjasto Finna. Viitattu 20.5.2021. (englanniksi)
- ↑ Turun Kemistikerho 1945-2015 Turun kemistikerho ry. 2015. Viitattu 30.6.2016.
- ↑ a b c d e f g h i Dr. Reijo Sillanpää: Inorganic Chemistry @ the University of Jyväskylä (englanniksi) Viitattu 30.6.2016. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b c Uusien professorien virkaanastujaisetJyväskylän yliopisto, 2001. Viitattu 30.6.2016. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d e Rose Matilainen: Kohti molekyylimagneetteja ja uusia ympäristöanalyysejä (2015), s. 84. Teoksessa Mari Heikkilä (toim.): Sattumaa, haperotatteja ja keltainen syklotroni. Aikalaistarinoita Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan 50-vuotiselta taipaleelta. Jyväskylän yliopisto, 2015, 80–85. ISBN 978-051-39-6303-3.
- ↑ Reijo Sillanpää - info ResearchGate.net-palvelun sivustolla. (englanniksi) Viitattu 30.6.2016.
- ↑ Reijo Sillanpään tieteelliset julkaisut ResearchGate.net-palvelun sivustolla (englanniksi) Viitattu 30.6.2016.
- ↑ Toiminta Suomalaisten Kemistien Seura. Viitattu 30.6.2016.
Aiheesta muualla muokkaa
- Professori Sillanpään tutkimusartikkeleita vuodesta 2011 alkaen[vanhentunut linkki] Kemian laitos, Jyväskylän yliopisto. (englanniksi)
- Sillapää Reijo, Professor Emeritus (Arkistoitu – Internet Archive) Henkilökohtainen kotisivu, Jyväskylän yliopisto. (englanniksi)