Avaa päävalikko

Reijo Bergström (18. lokakuuta 1941 Helsinki26. heinäkuuta 2019 Helsinki)[1] oli suomalainen kitaristi, jonka osuus suomalaisen rautalankamusiikin kehityksessä oli keskeinen.[1]

VarhaisvaiheitaMuokkaa

Bergström innostui kitaransoitosta 1950-luvun lopulla. Hänen suosikkiartistejaan tuolloin olivat Duane Eddy ja Chet Atkins. Bergström olikin alun alkaen jazz-kitaristi, ja tämän ansiosta hän kykeni improvisoimaan myöhemmin soittaessaan rock- ja rautalankayhtyeissä. Bergström ja hänen nuorempi veljensä Kari saivat vaikutteensa Radio Luxembourgista, jota he kuuntelivat Bergströmin omistamassa Packard-autossa Kalliossa, koska kanava kuului parhaiten korkeilla paikoilla. Auton akun tyhjennyttyä auto käynnistettiin kotimatkaa varten työntämällä sitä alamäkeen.[1]

Muusikon uraMuokkaa

Vuonna 1959 Bergström liittyi yhtyeeseen nimeltä Jorma Kalenius & His Rock Devils. Yhtyeen EP Mä tahdon rokata oli ensimmäinen suomalainen rock-levytys ja samalla myös Bergströmin ensilevytys.[1][2]

Hän soitti sen jälkeen Kaj Backlundin yhtyeessä, kunnes perusti The Esquires -yhtyeen pääsiäisenä 1962. Yhtyeessä soittivat myös hänen veljensä Kari sekä Eero ja Jussi Raittinen. Yhtye soitti aluksi instrumentaalimusiikkia, kunnes the Beatlesin läpimurron myötä mukaan tuli myös laulu. Yhtyeestä tuli Suomen suosituimpia kokoonpanoja, ja se soitti ympäri maata sekä myös Ruotsissa. Vuonna 1963 yhtye julkaisi useita levyjä, joista tunnetuimmaksi muodostui rautalankaversio ikivihreästä kappaleesta “Juokse sinä humma”. Yhtyeen toinen tunnettu levytys oli “Maailma ilman rakkautta”, joka oli cover-versio Lennon-McCartney -kappaleesta “World Without Love”, johon oli suomalaiset sanat kirjoittanut Reino Helismaa. Myös B-puolella oli Beatles-cover, George Harrisonin kappaleen “Don’t Bother Me”, johon suomalaiset sanat oli tehnyt Orvokki Itä otsikolla “Mua kiusaat vain”.[1][3]

Omien esiintymistensä ohella The Esquires säesti myös Gene Vincentiä ja Donovania näiden vieraillessa Suomessa.[1]

Yhtyeen toiminta hiipui kuitenkin 1960-luvun lopulla, ja Bergström keskittyi palkkatöihin General Motorsilla ja Hackman Sorsakoskella. Työuransa viimeiset parikymmentä vuotta Bergström toimi yksityisyrittäjänä.[1]

1980-luvulla the Esquires kasattiin uudelleen, ja 1990-luvulta lähtien se oli keskeinen esiintyjä Back to the Sixties -tapahtumissa. Tässä yhdistyksessä Bergström oli vanhin jäsen. Viime vuosinaan hänen oli luovuttava soittamisesta vakavan sairauden takia.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h Mikko Mattlar: Reijo Bergström 1941–2019. Suomalaisen rautalangan keskeinen kitaristi. Helsingin Sanomat, 4.9.2019, s. B 17. Helsinki: Sanoma Oyj. Artikkelin verkkoversio Viitattu 5.9.2019.
  2. Jorma Kalenius & His Rock Devils Discogs. Viitattu 5.9.2019.
  3. The Esquires (2) ‎– Maailma Ilman Rakkautta Discogs. Viitattu 5.9.2019.