Avaa päävalikko

Ravunsyöjäkettu[2] eli ravunsyöjäkoira[3] eli rapukettu[4] (Cerdocyon thous) on eteläamerikkalainen koiraeläin. Nisäkäsimistötoimikunnan ehdotus lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on ravustajakoira[2].

Ravunsyöjäkettu
Cerdocyon thous MG 9503.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Alalahko: Caniformia
Heimo: Koiraeläimet Canidae
Suku: Cerdocyon
Smith, 1839
Laji: thous
Kaksiosainen nimi

Cerdocyon thous
Linnaeus, 1766

Ravunsyöjäketun levinneisyys vihreällä
Ravunsyöjäketun levinneisyys vihreällä
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Ravunsyöjäkettu Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ravunsyöjäkettu Commonsissa

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

Ravunsyöjäketulla on harmaanruskea turkki, jonka joukossa on häivähdys keltaista. Se kasvaa 60–70 senttiä pitkäksi, mihin ei ole laskettu noin 30 senttiä pitkää häntää.[5] Aikuinen yksilö painaa 3,7–11 kiloa.[6]

LevinneisyysMuokkaa

Ravunsyöjäkettua tavataan Etelä-Amerikassa Argentiinassa, Boliviassa, Brasiliassa, Guyanassa, Kolumbiassa, Paraguayssa, Ranskan Guayanassa, Surinamessa, Uruguayssa ja Venezuelassa. Se elää monenlaisissa elinympäristöissä: suolla, savannilla ja erityyppisissä metsissä.[1]

ElintavatMuokkaa

Ravunsyöjäketut elävät yksin, pareina tai jopa viiden yksilön perheinä. Ne syövät monipuolista ravintoa, johon kuuluu hedelmiä, hyönteisiä, äyriäisiä, munia, pieniä selkärankaisia, raatoja ja yhdyskuntajätteitä. Siksi sen arvellaan selviävän hyvin ympäristönmuutoksista.[6]

LähteetMuokkaa

  1. a b Courtenay, O. & Maffei, L.: Cerdocyon thous IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.7.2014. (englanniksi)
  2. a b Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Viitattu 16.1.2019.
  3. Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1. Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8.
  4. Kauhala, Kaarina: Koiran villit sukulaiset. Juva: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23728-0.
  5. crab-eating fox Encyclopedia Britannica. Viitattu 13.7.2014.
  6. a b Vlamir J. Rocha ja muut: Feeding habits of the crab-eating fox, Cerdocyon thous (Carnivora: Canidae), in a mosaic area with native and exotic vegetation in Southern Brazil (Rev. Bras. Zool. vol.25 no.4 Curitiba Dec. 2008) scielo.br. 2008. Viitattu 13.7.2014.